keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Intuition viemää

Olen ollut jo tässä jonkin aikaa sillä mielellä, että pihasauniot ja perunat sopisivat yhteen. (Pihasaunio on kamomillasaunion sukulainen, ja sitä voidaan kotioloissa käyttää samaan tapaan.) Koskaan en ole kokeillut, enkä kuullut kenenkään muunkaan kokeilleen, mutta silti tunne on ollut vahva. Jokin hyvin hatara muistikuva sanoo äitini ehkä joskus pihasauniota keränneen ja siitä jotain tehneen, mutta sen enempiä vinkkejä tuon ajatuksen lähtökohtiin ei päästäni löydy.

Itse asiassa ennen tätä päivää en edes tiennyt, miltä pihasaunio maistuu, vaikka sen tuoksusta pidänkin. Tuon suluissa olevan lauseen olin lukenut eräästä villiyrttioppaasta ja olen pihasauniota kerännyt ja kuivannut, mutta lähinnä teeyrttitarkoitukseen. Tänään kuitenkin keräsin muutaman kukinnon perunoita varten, sillä täytyyhän noin voimakasta vaistoa seurata.


Pihasaunion lisäksi höysteeseen päätyi vastustamattoman herkullisen näköisiä nuoria siankärsämön versoja sekä muutama tillin varsi.


Höyste löysi paikkansa keitettyjen perunoiden päältä voinokareiden vierestä, lisäksi lautaselta löytyi nokkoslättyjä (tutulla ohjeella tein, tuoreet nokkoset kannattaa ryöpätä nopeasti ennen käyttöä). Kaiken vihreän poimin omin pikku kätösin noin tunti ennen ruoanlaittoon ryhtymistä, joten aika tuoreesta ruoasta saimme nauttia.

Ja kuulkaas vaan, oikeassa oli intuitioni! Pihasaunio maistui kuin maistuikin oikein hyvältä, ja passasi perunoihin kuin nakki silmään. Ehkä seuraavalla kerralla teen maustevoin yrteistä, tai levitteen, jota onkin pitänyt kokeilla jo ties kuinka kauan. Siankärsämö ei mikään supersuosikkini ole, mutta meni tuossa mukana (eikä sekään missään tapauksessa pahaa ole).

Kouluni kautta ja muutenkin (kun tuo nyt tuntuu trendi olevan) olen villiyrteistä kuullut ja lukenut paljonkin, mutta kauheasti ei ole teejuttujen lisäksi tullut kokeiltua. Jospa nyt innostuisin enemmänkin, ainakin tuosta sauniosta tuli aivan lempi.

Jos joku muukin innostuu niin tiedoksi: kamomilla- ja pihasaunio jees, peltosaunio not so jees. Eikö huomaakin, että minulla on yrttineuvojan paperit hankittuna? (Tosin juurikin kamomillaa en saisi neuvoa, sillä kokeessa se meni pieleen ja merkintä puuttuu neuvojakortistani...)

Näemmä yksinkertaisuuden teemalla jatketaan edelleen, ja mikäpäs siinä. Kuten sanottua, joskus yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaimpia.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Usein parhaat asiat ovat yksinkertaisimpia

Esimerkkinä otsikon asioista eilen kokkailtu sapuska.


Keitettyjä uusia perunoita, voi-sipulikastiketta ja kevyesti leivitetty ja paistettu ahvenfilee. Täydellistä.

Paistetut ahvenfileet
1. Pyöritä fileet ensin kananmunassa ja sitten jauhoissa, joihin on sekoitettu suolaa ja valkopippuria.
2. Paista kypsiksi voissa.
3. Tirauta päälle sitruunan mehua.
4. Syö ja ole iloinen!


Jälkkäriksi syötiin suklaata, joka neljällä ainesosallaan sopii mainiosti yksinkertaisuuden teemaan. Kuvan pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin ihmetellä ruotsinkielisten erilaista prosenttilaskutapaa...

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kitkemistä


Elämä edessä voi joskus tuntua vaikeasti läpäistävältä viidakolta 
(jostain syystä aika usein maanantaisin).


Mutta jossain siellä kaiken epämääräisen keskellä piileksii punainen lanka.


Joten ei muuta kuin hommiin! Pikku hiljaa, asia kerrallaan
kuva selkenee ja palaset loksahtelevat paikoilleen.


Tadaa! Pari tunnin keskittyneen aherruksen jälkeen kaikki 
ylimääräinen on raivattu pois, ja mielessäkin on taas kaikki paremmin paikoillaan.