Ostoksilla

Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä tänään ollaan ihan vastakkaisissa puuhissa: vietämme Älä osta mitään -päivää.

(Hienona esimerkkinä maailman tilasta olivat sähköpostiini tipahtaneet parinkin nettikaupan Black Friday -tarjoukset, tänään Kiitospäivän jälkeisenä päivänä kun Atlantin tuolla puolen polkaistaan käyntiin jouluostosten sesonki, ja näemmä tätä vouhotusta yritetään nyt juurruttaa meillekin.)

Omaa kulutuskäyttäytymistäni olen miettinyt useasti, ja pohditaanpas nyt päivän kunniaksi vielä vähän lisää.

Kuva täältä

Olen köyhä, enkä voi ostaa kaikkea, mitä mieleeni juolahtaa. Harvemmin olen kuitenkaan kokenut joutuvani tinkimään mistään, vaikka aina en ole vähäisiä pennosiani tullut mitenkään fiksusti käyttäneeksi.

Matkustelu on asia, joka jää rahan takia vähemmälle, mutta sekin loppujen lopuksi olisi helposti korjattavissa yksinkertaisesti säästämällä. Yhden hengen taloudessa se on suhteellisen helppoa, minulla kun ei ole itseni lisäksi edes hamsteria ruokittavana. Elokuviin en mennyt tällä viikolla, sillä siihen olisi mennyt puolet viikkobudjetistani, parin viikon päästä voisin helposti mennäkin. Hui kamala millaista pihistelyä. Okei, pärjään, juuri ja juuri.

Harvemmin ostan asioita uutena. Eilen juuri satuin miettimään, että tänä vuonna olen tainnut vaatepuolelta kaupasta hankkia alusvaatteiden ja sukkien lisäksi yhdet farkut, ja niistäkin kyllä tunnen edelleen vähän huonoa omaatuntoa, vaikka aktiivikäytössä ovatkin. Ne vaatteet, joihin minulla olisi varaa, ovat useimmiten niin surkeaa laatua (valmistusoloista ja muusta puhumattakaan), että paras unohtaa koko juttu. En myöskään erityisesti nauti vaatekaupoissa pyörimisestä.

Tietysti kirpputorikaupassakin on omat sudenkuoppansa, jotka on hyvä tiedostaa. Jos ostaa kassillisen halpavaatetta viikossa, käytettynäkin, jatkaa se edelleen kertakäytön kulttuuria.

Kuva täältä

Vaikka muuten kärsivällisyys ei ole minua parhaiten kuvaava sana, sen oikean tavaran vastaan tulemista jaksan kyllä odottaa. Kai avain on sen tiedostaminen, että useimmiten asia, joka on pakko saada heti nyt, onkin oikeasti kamaa, joka olisi ihan kiva olla joskus mahdollisesti olemassa.

Hyvä puoli tässä metodissa on myös se, että aika setvii jyvät akanoista: hetken mielihalut unohtuvat ajan kanssa, mutta ne säilyvät, joita varmasti tuntee tarvitsevansa. Toki aina ei ole mahdollista odottaa, tai jotain tiettyä ei saa tai kannata hankkia käytettynä, mutta hyvin usein pieni maltillisuus tuo selvää säästöä - sekä rahallisesti että tavaran määrässä laskettuna.

Myönnettäköön, että omalta osaltaan tätä ostamattomuutta helpottaa laiskuuteni. Kun kaupoissa kiertely ei ole minulle mikään suuri nautinnon lähde, ei sinne myöskään saa oikein lähdetyksi. Tavarat jäävät näin hankkimatta ilman sen kummempia ponnisteluja.

Kuva täältä

Tarvitsemisesta voisi kirjoittaa monta riviä, mutta siitä aiheesta riittäköön kalenterin välistä löytyvä karjalainen sananlasku: "Ei sitä pie ostoa mitä tarvihtoo, mut vast sitä mitä ilma ei toimie tule!"

Kuluttajina ja ennen kaikkea ihmisinä olemme kaikki erilaisia, ja meillä on erilaiset tavat toimia. En halua sanoa minkään tavan olevan toista parempi, mutta erilaisilla mittareilla pystytään laskemaan erilaisten kulutustottumusten kuormittavuutta. Yllä avasin vähän omaa suhtautumista ostosteluun, ja siitä saa kukin olla mitä mieltä haluaa.

Tavara kuitenkin on vain tavaraa, ja rahakin lopulta lähinnä nollia ja ykkösiä - henkilökohtaisesti suosittelisin rakentamaan elämänsä muiden asioiden ympärille. Tai ainakin pohtimaan ostoksiaan ja perustelemaan itselleen oman tapansa kuluttaa.

Ps. Pari helppoa niksiä ostelun halun vähentämiseen, jotka ovat ainakin minulla toimineet:

• ei mainoksia -lappu oveen
• en kiertele kaupoissa huvikseni
• mainostenesto-ohjelma tietokoneeseen (esim. AdBlock)
• tv mainosten ajaksi äänettömälle 
• hankintojen perustelu

Lisäys: Martat vinkkaa - kulut kuriin.

Kiitos!

Tänään kuulemma vietetään Ameriikoissa sellaista päivää kuin Thanksgiving. Inspiroituneena päätin vähän pohdiskella, mistä minä olen kiitollinen.

Olen varsin kiitollinen siitä, että juuri minun hernekeittopurkkiini oli eksynyt pari sinne kuulumatonta viljanjyvästä. Kuuliaisena kuluttajana toimitin nämä jyvät Keskolle, ja sain hyvitykseksi 10 euron arvoisen ostosetelin - juuri silloin, kun tulevan viikon budjettini näyttää kahta euroa. Kiitos!

Kiitollinen olen myös siitä, että toissapäivästä lähtien minulla on ollut hallussani ihka oikea ihan oma kamera. Bloginkin päivittäminen tuntuu eri mielekkäältä, kun samalla voin tutustua tuon kapineen suomiin mahdollisuuksiin. Kiitos!

Eräälle ystävälle olen hyvin kiitollinen opettamastaan uudesta taidosta, jonka avulla sain lempikoruni arvoiseensa ketjuun. Oman sovellukseni vuoksi toinen puoli mutkittelee vähän niin ja näin, mutta harjoituksen vähyyteen nähden olen lopputulemaan varsin tyytyväinen. Kiitos!

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta siinä pari kiitosta tälle päivää. Olen yrittänyt ottaa tavaksi pohtia (ja listata paperille) iltaisin asioita, joissa olen päivän aikana kokenut onnistuneeni, jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja joista olen kiitollinen. Suosittelen kokeilemaan, tai ainakin miettimään muutaman kiitoksen tänään. Mitään se ei maksa, vaan kyllä palakihtee.

Palautetta prkl

Tilasin NetAnttilasta kameran, törmäsin erääseen kummallisuuteen, alkoi ärsyttää ja yritin lähettää palautetta. Tietokoneeni on toiminut vähän niin ja näin muutaman päivän, joten en tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta lähetä-nappi ei toiminut. Jos haluat kantaa oman kortesi kekoon järkevämmän huomisen puolesta, voit lähettää alla olevan tekstin minun puolestani Anttilalle/Keskolle täällä.

Lisäys: Ei ilmeisesti toimi lähetä-nappi muillakaan, joten turvauduin sähköpostiin palaute@netanttila.com.

Kiitos!

"Haluaisin antaa palautetta lomakkeestanne, jolla rekisteröidytään asiakkaaksenne. Olisin rekisteröitynyt, mutta se tökkäsi sukupuoli-kohtaan, joka oli pakollinen. En ymmärtänyt, miksi sukupuoleni ilmoittaminen tässä tilanteessa on olennaista. Kulutuskäyttäytyminen oli ainoa asia, jolla voisin kuvitella kysymystä perusteltavan, mutta tuskin teillä isona tavaratalona niin alkukantaiseen markkinointisuunnitelmaan enää turvaudutaan.

Myös toinen huomioitava (tai tässä tapauksessa huomiotta jäänyt) asia on useampien sukupuolten olemassaolo. Nyt kun jo useampi valtiokin on myöntänyt sen tosiasian, ettei sukupuolia ole vain kaksi, tuntuu hullulta törmätä tällaiseen ajatteluun tavaratalon asiakkuusvaatimuksissa - varsinkin, kun en näe minkäänlaista järkevää perustetta sukupuolen utelulle. Toivoisin, että mikäli ylipäätään edelleen koette tämän kohdan jollain tapaa olennaiseksi, tekisitte siitä edes vapaaehtoisen. Huomioitavaa on se, että kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta vastata kysymykseen totuudenmukaisesti, vaikka halua vastaamiseen olisikin."

Super-Mrrrttakerho!

Eilen kokoonnuimme mrrrttojen kanssa ensi kerran uuteen majailupaikkaani. Ohjelmaa oli runsaasti, ja kerhomme kävijäennätyskin rikottiin, kun paikalle saapui kokonaista seitsemän henkeä.

Yksi teemoista oli ruisleivän leivonta. Leipä laitettiin alulle torstaina, jolloin kerho osui leivonnan kolmannelle eli paistamisen päivälle. Ja yllä olevasti se sujui, ohje selvyyden vuoksi myös kirjoitettuna tässä:

Ruisleipä 4 limppua

1. päivä: Laita ämpäriin 1,5 litraa 40 asteista vettä ja lisää 9-10 dl ruisjauhoja ja lisää murskattu juuri (vasara, mortteli...). 
2. päivä: Lisää 9 dl jauhoja.
3. päivä: Ota juuri taikinasta talteen [kuivaa tai pakasta tai jätä lopuksi taikinaa astian reunoille kuivumaan]. Lisää suolaa noin 2 rkl. Lisää 10 dl jauhoja. Pöyhitään kaasut pois ja lisätään jauhoja niin, että pystyy leipomaan. Leivotaan hyvin jauhotetulla alustalla 4 leiväksi. Asetetaan leivät pellille kohoamaan (muotoile leipiin nänni tätä ennen). Kohotetaan n. 1 tunti. Uuni: lämmitä ensin 250 astetta 20 min, sitten 160 astetta 30 min - 1 tunti. (Kaikkien uunit erilaisia, mutta arvokkaita).

Siinä leivät ennen uunia. Jälkeen-kuvia ei ole, kun ei siinä syömisen huumassa mitään kuvaamisia tullut ajatelleeksi. Hyviä tuli, ja kauniita! Uuniin pitää tutustua vielä vähän paremmin, että miten juuri tämän yksilön kanssa tulisi toimia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Tällaisia hyvän uuden vuoden kortteja askarreltiin myös. Kortit lähtevät vankiloihin ainakin Venäjälle, Jenkkeihin ja Brittein saarille. Eräs kerholaisemme oli suurta vaivaa nähden kaivanut esille tietoja mielipidevangeista, ja yhteisesti päätimme keitä heistä halusimme kortilla ilahduttaa. Varmaa ei tietenkään ole saavuttavatko kortit koskaan vastaanottajiaan, mutta jospa edes osa.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Suunnitellussa ohjelmassa oli vielä makramea, johon ilmeisen olennaisena osana kuuluu hyvin ergonominen työasento. Sain aikaseksi kiinnityksen erääseen rikkoontuneeseen korukiveen, sekä jonkin verran solmuja hetken päästä auottavaksi (onneksi olin juuri sattunut hankkimaan hammastikkuja).

Suunniteltujen teemojen lisäksi myös vapaa toiminta oli sallittua, kuten tavallista, ja näkyi siellä joidenkin käsissä virkkuukoukutkin heiluvan.

Mrrrttis on kyllä mahtava, mainio ja erittäin viihdyttävä keksintö, mutta myös väliin uuvuttava. Eilen en jaksanut lähteä edes perinteisille jälkitupinoille kuppilaan, vaan raahauduin vieraiden lähdettyä melkein suoraan petiin. Olen uumoillut flunssan vaanivan, osansa väsymykseeni silläkin. Nytkin tuntuu jokseenkin tokkuraiselta, vaikka pitkän yön lepäsinkin. No vaan, saapa sitä sunnuntaina ollakin.

Kiitos mrrrttalainen J.T.:lle kuvista!

Tänään

Tänään sidoin päähäni huivin ja tunsin itseni kruunupäiseksi kuningattareksi.

Sulanut lumi kimalteli kulmakarvoissa, ja olin onnellinen, etten laittanut ripsiväriä.

Hymyilin, kun taivaalta satoi märkiä tumppuja ja silmälaseille kasvoi kinoksia.

Kotona leivoin ja leivoin, ja myöhemmin ystävän mukana keittiöön tuli kostean nahan tuoksu.

Sivistyksen parissa

Viime aikoina olen tehnyt ennätyksellisen paljon kaikenlaista kultturellia. Edellisviikon keikkojen lisäksi olen lukenut yhden uutuuskirjan sekä käynyt elävissä kuvissa, molempien ollessa minulle varsin harvinaista toimintaa.

Kuva täältä

Uutuuskirjasta ensin. Ystävä osti Liimatan Tommin uusimman, ja sain keploteltua sen lainaan samointein.

Lukukokemukseni oli aika lailla kirjailijahenkilöstä minulle muodostuneen mielikuvan värittämä, mitä eilen jo toverille harmittelinkin. Absoluuttinen Nollapiste on yksi suosikkiyhtyeistäni, joten lähestymistapani teosta kohtaan oli kaikkea muuta kuin neutraali - esimerkiksi huomasin joitakin "virheitä" bongatessani todennäköisesti harmistuneeni niistä enemmän, kuin jos kyseessä olisi ollut joku minulle tuntemattomampi kirjoittaja.

Muuten teos oli kaikenkaikkiaan monenlaisia tunteita herättävä. Ei minulle ominaisinta kirjallisuutta, mutta kielellisestä ilottelua seurasi mielellään, onhan Liimatan tyyli hyvin omanlaistaan ja ainakin minua viehättävää. Juoni kulki ja kuljetti, enkä suinkaan tylsistynyt. Ihan mutulla sanoisin, että varmasti suomalaisen nykykirjallisuuden parempaa osastoa tämä ja siksikin suositeltava luettava.

Kuva täältä

Toinen harvinaisuus sattui eilen, kun käväisin leffassa ystävän houkuttelemana. Katsoimme jonkin verran kuulemma vouhkatun Kalevala - Uusi aika -elokuvan. (Tiistaisin pääsee muuten kotimaisia elokuvia katsomaan kaksi yhden hinnalla, mikäli jommallakummalla on hallussaan Veikkaus-kortti, sama homma Vapriikissa.)

Kuvia voi elokuvasta kurkkia täältä.

Olipa kokemus. Aika usein mietin, että miksi aina suomalaisissa elokuvissa pitää valua räkä, mutta oli siinä muutakin ajatuksia herättävää. Erehdyin lukemaan yhden arvostelun, ja niinpä osasin joitain asioita odottaa - toisaalta ihan hyvä, toisaalta kokemus jäi ehkä ennakoinnin takia hieman ontoksi.

Koska lähes kaikkea pitää kokeilla, suosittelen. Tavanomaiseen Hollywood-mättöön tottuneelle hyvää vaihtelua ja hieman omien tuttujen ympyröiden ulkopuolelle kurkistelua. (Tuo lause kuulostaa hienovaraisilta haukuilta, mitä sen ei kyllä ole tarkoitus olla. Tosin ei varsinainen kehukaan... Äh, minä mikään elokuvakriitikko ole, kattokaa ite!)

Näiden sivistävien elämysten jälkeen olenkin sitten palautellut itseäni maan pinnalle katsomalla How I Met Your Motheria (voi että se sarja saa minut turhautumaan ja ahdistumaan, vaan ei kai tässä vaiheessa voi enää lopettaakaan). Tasapaino on tapa ainoo!

Täydenkuun tasapaino

Hyvän ajan teema jatkuu. Perjantaina sain kaksi yövierasta, ja ilta sujahti hetkessä höpisten. Hieman yllättäen olen huomannut, että vieraat tekevät kodin, ja varsinkin yövieraat.

Kokkailtiin herkullista pizzaa (suppilovahveroita, punasipulia, valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja aurajuustoa - huh kuinka hyvää) sekä punaviinisuklaakakkua hieman soveltaen (käytin täysruokosokeria ja vaniljasokeria). Lisäisin vielä kunnollisen tumman suklaan paloja taikinan sekaan makuelämyksen viimeistelemiseksi, mutta varsin maistuvaa oli kaakku noinkin. Elämäni ensimmäinen kuivakakku on siis tullut uunista ulos ja suureksi osaksi huvennut jo parempiin suihin!

Sain myös vyöhyketerapiahoidon! Eihän se varsinaisesti kauhean nautinnollista ole (välillä koskee kovastikin), mutta uskon lopputuloksen olevan pienen kärsimyksen väärti.

Lauantain kirpparikierroksella matkaan tarttuivat sormikkaat (1e) sekä iso patenttikorkkinen lasipullo (75 snt), olen tyytyväinen. Löysin myös ystävälle kauniin huivin, josta ilostuneena tämä antoi omansa kaulastaan minulle. Nyt sain sen tuubi-kauluri-monikäyttöasian, jonka neulomisen aloittamista olen tässä parisen kuukautta harkinnut. Kiitollisna otin lahjuksen siis vastaan!

Ilta puolestaan johdatti minut Nekalaan, ja pienellä kuppilakierrokselle. Saatiin ystävän kanssa juttuseuraa suomalais-nepalilaisesta parivaljakosta, ja kyllähän se minullekin tuli polte lähteä katsastamaan Aasian kolkkaa maailmasta. Ehkä jonain päivänä...

Pikanttina yksityiskohtana illasta mainittakoon keskustelu, jonka kävin pariskunnan miehenpuolen kanssa, kun tämä halusi tarjota meille juomat. Kuten tapoihin kuuluu, estelin ensin, mutta kun mies totesi vakuuttavaan sävyyn "Kuules, sun vuositulot on vissiin jossain kymppitonnin paikkeilla ja mulla lähemmäs satasta, että jos nyt kuitenkin", ajattelin minäkin, että eiköhän se nyt sitten käy. Mukavia ihmisiä ja hyviä keskusteluita.

Retkelle unohdin ottaa mukaan korvakorut, ja koska ei Nekalassa nyt minkä sattuu näköisenä voi liikuskella, täytyi penkoa ystävän koruvarantoja. Sattumoisin hän onkin viime aikoina ryhtynyt oikein toden teolla askartelemaan koruja makramee-tekniikalla, ja niinpä oli mistä valita.

Eikö olekin kaunis! Värit ovat kuvassa kovin haljut, mutta jonkinlaisen käsityksen saa varmasti. Sain korun lopulta omaksi, ja siitä tulee varmasti yksi niistä harvoista korvakoruista, joita oikeasti joskus käytänkin. Kun tuo killuu korvassa tulee välittömästi jotenkin viisaampi ja vahvempi olo. Jossain vaiheessa noita on tulossa myyntiin, ilmoittelen kun tiedän paremmin, mutta voi nytkin jo kysellä, mikäli reippaan käsityöläisen matkakassan kartutus kiinnostaa!

Seuraavaksi onkin vuorossa minun kanssa olemista kaiken sosialisoitumisen vastapainoksi. Kiitos kiitos ystävät & toverit, olemassaolo ja kaikki!

Hyviä päiviä

Pitääkin muistaa, että inkiväärillä maustettu vihreä tee (tai oikeastaan vihreällä teellä maustettu inkiväärijuoma) on tosi hyvää.

On ollut valoisaa aikaa. Työkkärin kurssi menee, olen saanut jotain aikaiseksikin. Myönnettäköön kuitenkin, että usein ajattelen, miten toteuttaisin jonkun asian (mielestäni) paremmin. Ohjaaja on hyvä kannustaja, mutta en tiedä miten hyviä hänen käytännön neuvonsa ovat (on vähän vaikea ottaa vakavasti ihmistä, jonka oman CV:n ensimmäisellä rivillä on kirjoitusvirhe ja jossa myös käytetään ilmaisua 'omata'). Ehkä ensi viikolla menen ja ryövään projektorin kaukosäätimen, että annappa ko minä. (En kyllä varmaankaan.)

Sielunruoan puolella keskiviikkona olin Telakalla kuuntelemassa Faarao Pirttikangasta Nuubialaisineen sekä aiemminkin mainittua Aalto-yhtyettä. Nautinnollista! Aina keikoilla sitä ajattelee, että pitäisi käydä enemmän keikoilla. Keskusteltiin myös sivistyneesti taiteesta, kuten paikan henkeen kuuluu, aiheeseen voi tutustua lisää ystävän blogissa täällä. Ei harmittanut yhtään, ettei "voinut" juoda, alkoholittomuus on tuntunut sopivalta olotilalta (tosin tänään ehkä tehdään punaviinisuklaakakkua).

Eilen päättyi ensimmäinen kurssiviikko, ja sen kunniaksi kävin Viinikassa saunomassa. Hyvin saunomisen lisäksi syötiin hyvin: nokkoslättyjä ja superpirtelöä (sen ainesosalista oli sen verran pitkä, etten jaksa luetellakaan), oltiin vaan ja hengailtiin. Ei ihmeellisyyksiä, mutta osaltaan juuri siksi niin mukavaa.

Tänään odotan kylään kahta ihanaa, toista suuresta Helsingin kaupungista asti ja toista Tesoman ytimestä. Luulen, että luvassa on ainakin pizzaa ja kovaäänistä naurua, enkä malttaisi odottaa.

Helppoja aamuja, soljuvia päiviä, lempeitä iltoja ja lämpimiä öitä.

Lähti näpistä

Eilen ystävien luona toivoin vinkkejä, mistä voisin taiteilla huoneeseeni pienen roskakorin. Ensimmäinen ehdotus eli roskakori tyrmättiin saman tien, mutta toinen ajatus korin virkkaamisesta saikin jo samana iltana tuulta alleen.

Ja sehän lähtikin vähän lapasesta. Virkkasin pohjaan kerroksia tohkeisuuksissani vaikka kuinka, ja koko ei sitten lopulta aivan vastannut ajatustani sievästä pikkuroskiksesta. Säilöttävän rojun varastointiin möhky on kuitenkin mainio.

(Muutenkin tein tuon kovasti sinne päin. Taisin kuitenkin tajuta tällä kertaa, mitä tässä Kauhavan Kangasaitan ohjeessa ajetaan takaa kun sanovat reunan ensimmäisten silmukoiden muodostuvan edellisten varren ympärille.)

Tänään oli sitten uuden yrityksen vuoro.

Sellainen! Nyt tuli pienempi ja sievempi ja roskakorikäyttöön sopivampi. Edellisestä poiketen aloitin reunan niin, että uusi kerros virkattiin alempien silmukoiden ulkoreunaan, ihan tuntui toimivan niinkin.

Olipa kivaa virkata pitkästä aikaa. Ja vaikka noiden kuteiden kanssa se onkin vähän raskasta, nopeasti valmiiksi saaminen on pienen kärsimyksen väärti.

Ps. Voi jestas noita kuvia. Jospa niissä huumoriarvoa piisaisi kuitenkin, kun ei niistä oikein muuhunkaan taida olla...

The times they are a-changin'

On muutettu ja muutettu. Huoneessani tuulee vähän, mutta ainakin ikkuna on puhdas. Keittiössä pulputtelee astianpesukone, ensimmäistä kertaa elämässäni asun moisen kapistuksen kanssa samassa huushollissa. Jännittävää.

Asumus on väliaikainen, mutta onpahan aivan oma huone ja kämppiksetkin leppoisan oloisia.

Huomenna aloitan työkkärin kurssin (hohhoijaa), mutta jos kokemus vastaa edellistä, niin toisaalta mikäpäs siinä - muutama euro enemmän rahaa siitä hyvästä, että pohtii omia vahvuuksiaan ja taitojaan.

Hyvä tunne tulevasta, ja suunnitelmakin on. Tosin ei kovin kummoinen, mutta suunnitelma kuitenkin.

Täytyykin laittaa sämpylätaikina kohoamaan.