Ostoksilla

Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä tänään ollaan ihan vastakkaisissa puuhissa: vietämme Älä osta mitään -päivää.

(Hienona esimerkkinä maailman tilasta olivat sähköpostiini tipahtaneet parinkin nettikaupan Black Friday -tarjoukset, tänään Kiitospäivän jälkeisenä päivänä kun Atlantin tuolla puolen polkaistaan käyntiin jouluostosten sesonki, ja näemmä tätä vouhotusta yritetään nyt juurruttaa meillekin.)

Omaa kulutuskäyttäytymistäni olen miettinyt useasti, ja pohditaanpas nyt päivän kunniaksi vielä vähän lisää.

Kuva täältä

Olen köyhä, enkä voi ostaa kaikkea, mitä mieleeni juolahtaa. Harvemmin olen kuitenkaan kokenut joutuvani tinkimään mistään, vaikka aina en ole vähäisiä pennosiani tullut mitenkään fiksusti käyttäneeksi.

Matkustelu on asia, joka jää rahan takia vähemmälle, mutta sekin loppujen lopuksi olisi helposti korjattavissa yksinkertaisesti säästämällä. Yhden hengen taloudessa se on suhteellisen helppoa, minulla kun ei ole itseni lisäksi edes hamsteria ruokittavana. Elokuviin en mennyt tällä viikolla, sillä siihen olisi mennyt puolet viikkobudjetistani, parin viikon päästä voisin helposti mennäkin. Hui kamala millaista pihistelyä. Okei, pärjään, juuri ja juuri.

Harvemmin ostan asioita uutena. Eilen juuri satuin miettimään, että tänä vuonna olen tainnut vaatepuolelta kaupasta hankkia alusvaatteiden ja sukkien lisäksi yhdet farkut, ja niistäkin kyllä tunnen edelleen vähän huonoa omaatuntoa, vaikka aktiivikäytössä ovatkin. Ne vaatteet, joihin minulla olisi varaa, ovat useimmiten niin surkeaa laatua (valmistusoloista ja muusta puhumattakaan), että paras unohtaa koko juttu. En myöskään erityisesti nauti vaatekaupoissa pyörimisestä.

Tietysti kirpputorikaupassakin on omat sudenkuoppansa, jotka on hyvä tiedostaa. Jos ostaa kassillisen halpavaatetta viikossa, käytettynäkin, jatkaa se edelleen kertakäytön kulttuuria.

Kuva täältä

Vaikka muuten kärsivällisyys ei ole minua parhaiten kuvaava sana, sen oikean tavaran vastaan tulemista jaksan kyllä odottaa. Kai avain on sen tiedostaminen, että useimmiten asia, joka on pakko saada heti nyt, onkin oikeasti kamaa, joka olisi ihan kiva olla joskus mahdollisesti olemassa.

Hyvä puoli tässä metodissa on myös se, että aika setvii jyvät akanoista: hetken mielihalut unohtuvat ajan kanssa, mutta ne säilyvät, joita varmasti tuntee tarvitsevansa. Toki aina ei ole mahdollista odottaa, tai jotain tiettyä ei saa tai kannata hankkia käytettynä, mutta hyvin usein pieni maltillisuus tuo selvää säästöä - sekä rahallisesti että tavaran määrässä laskettuna.

Myönnettäköön, että omalta osaltaan tätä ostamattomuutta helpottaa laiskuuteni. Kun kaupoissa kiertely ei ole minulle mikään suuri nautinnon lähde, ei sinne myöskään saa oikein lähdetyksi. Tavarat jäävät näin hankkimatta ilman sen kummempia ponnisteluja.

Kuva täältä

Tarvitsemisesta voisi kirjoittaa monta riviä, mutta siitä aiheesta riittäköön kalenterin välistä löytyvä karjalainen sananlasku: "Ei sitä pie ostoa mitä tarvihtoo, mut vast sitä mitä ilma ei toimie tule!"

Kuluttajina ja ennen kaikkea ihmisinä olemme kaikki erilaisia, ja meillä on erilaiset tavat toimia. En halua sanoa minkään tavan olevan toista parempi, mutta erilaisilla mittareilla pystytään laskemaan erilaisten kulutustottumusten kuormittavuutta. Yllä avasin vähän omaa suhtautumista ostosteluun, ja siitä saa kukin olla mitä mieltä haluaa.

Tavara kuitenkin on vain tavaraa, ja rahakin lopulta lähinnä nollia ja ykkösiä - henkilökohtaisesti suosittelisin rakentamaan elämänsä muiden asioiden ympärille. Tai ainakin pohtimaan ostoksiaan ja perustelemaan itselleen oman tapansa kuluttaa.

Ps. Pari helppoa niksiä ostelun halun vähentämiseen, jotka ovat ainakin minulla toimineet:

• ei mainoksia -lappu oveen
• en kiertele kaupoissa huvikseni
• mainostenesto-ohjelma tietokoneeseen (esim. AdBlock)
• tv mainosten ajaksi äänettömälle 
• hankintojen perustelu

Lisäys: Martat vinkkaa - kulut kuriin.