Kokkailtiin herkullista pizzaa (suppilovahveroita, punasipulia, valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja aurajuustoa - huh kuinka hyvää) sekä punaviinisuklaakakkua hieman soveltaen (käytin täysruokosokeria ja vaniljasokeria). Lisäisin vielä kunnollisen tumman suklaan paloja taikinan sekaan makuelämyksen viimeistelemiseksi, mutta varsin maistuvaa oli kaakku noinkin. Elämäni ensimmäinen kuivakakku on siis tullut uunista ulos ja suureksi osaksi huvennut jo parempiin suihin!
Sain myös vyöhyketerapiahoidon! Eihän se varsinaisesti kauhean nautinnollista ole (välillä koskee kovastikin), mutta uskon lopputuloksen olevan pienen kärsimyksen väärti.
Lauantain kirpparikierroksella matkaan tarttuivat sormikkaat (1e) sekä iso patenttikorkkinen lasipullo (75 snt), olen tyytyväinen. Löysin myös ystävälle kauniin huivin, josta ilostuneena tämä antoi omansa kaulastaan minulle. Nyt sain sen tuubi-kauluri-monikäyttöasian, jonka neulomisen aloittamista olen tässä parisen kuukautta harkinnut. Kiitollisna otin lahjuksen siis vastaan!
Ilta puolestaan johdatti minut Nekalaan, ja pienellä kuppilakierrokselle. Saatiin ystävän kanssa juttuseuraa suomalais-nepalilaisesta parivaljakosta, ja kyllähän se minullekin tuli polte lähteä katsastamaan Aasian kolkkaa maailmasta. Ehkä jonain päivänä...
Pikanttina yksityiskohtana illasta mainittakoon keskustelu, jonka kävin pariskunnan miehenpuolen kanssa, kun tämä halusi tarjota meille juomat. Kuten tapoihin kuuluu, estelin ensin, mutta kun mies totesi vakuuttavaan sävyyn "Kuules, sun vuositulot on vissiin jossain kymppitonnin paikkeilla ja mulla lähemmäs satasta, että jos nyt kuitenkin", ajattelin minäkin, että eiköhän se nyt sitten käy. Mukavia ihmisiä ja hyviä keskusteluita.
Retkelle unohdin ottaa mukaan korvakorut, ja koska ei Nekalassa nyt minkä sattuu näköisenä voi liikuskella, täytyi penkoa ystävän koruvarantoja. Sattumoisin hän onkin viime aikoina ryhtynyt oikein toden teolla askartelemaan koruja makramee-tekniikalla, ja niinpä oli mistä valita.
Eikö olekin kaunis! Värit ovat kuvassa kovin haljut, mutta jonkinlaisen käsityksen saa varmasti. Sain korun lopulta omaksi, ja siitä tulee varmasti yksi niistä harvoista korvakoruista, joita oikeasti joskus käytänkin. Kun tuo killuu korvassa tulee välittömästi jotenkin viisaampi ja vahvempi olo. Jossain vaiheessa noita on tulossa myyntiin, ilmoittelen kun tiedän paremmin, mutta voi nytkin jo kysellä, mikäli reippaan käsityöläisen matkakassan kartutus kiinnostaa!
Seuraavaksi onkin vuorossa minun kanssa olemista kaiken sosialisoitumisen vastapainoksi. Kiitos kiitos ystävät & toverit, olemassaolo ja kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti