Sivistyksen parissa

Viime aikoina olen tehnyt ennätyksellisen paljon kaikenlaista kultturellia. Edellisviikon keikkojen lisäksi olen lukenut yhden uutuuskirjan sekä käynyt elävissä kuvissa, molempien ollessa minulle varsin harvinaista toimintaa.

Kuva täältä

Uutuuskirjasta ensin. Ystävä osti Liimatan Tommin uusimman, ja sain keploteltua sen lainaan samointein.

Lukukokemukseni oli aika lailla kirjailijahenkilöstä minulle muodostuneen mielikuvan värittämä, mitä eilen jo toverille harmittelinkin. Absoluuttinen Nollapiste on yksi suosikkiyhtyeistäni, joten lähestymistapani teosta kohtaan oli kaikkea muuta kuin neutraali - esimerkiksi huomasin joitakin "virheitä" bongatessani todennäköisesti harmistuneeni niistä enemmän, kuin jos kyseessä olisi ollut joku minulle tuntemattomampi kirjoittaja.

Muuten teos oli kaikenkaikkiaan monenlaisia tunteita herättävä. Ei minulle ominaisinta kirjallisuutta, mutta kielellisestä ilottelua seurasi mielellään, onhan Liimatan tyyli hyvin omanlaistaan ja ainakin minua viehättävää. Juoni kulki ja kuljetti, enkä suinkaan tylsistynyt. Ihan mutulla sanoisin, että varmasti suomalaisen nykykirjallisuuden parempaa osastoa tämä ja siksikin suositeltava luettava.

Kuva täältä

Toinen harvinaisuus sattui eilen, kun käväisin leffassa ystävän houkuttelemana. Katsoimme jonkin verran kuulemma vouhkatun Kalevala - Uusi aika -elokuvan. (Tiistaisin pääsee muuten kotimaisia elokuvia katsomaan kaksi yhden hinnalla, mikäli jommallakummalla on hallussaan Veikkaus-kortti, sama homma Vapriikissa.)

Kuvia voi elokuvasta kurkkia täältä.

Olipa kokemus. Aika usein mietin, että miksi aina suomalaisissa elokuvissa pitää valua räkä, mutta oli siinä muutakin ajatuksia herättävää. Erehdyin lukemaan yhden arvostelun, ja niinpä osasin joitain asioita odottaa - toisaalta ihan hyvä, toisaalta kokemus jäi ehkä ennakoinnin takia hieman ontoksi.

Koska lähes kaikkea pitää kokeilla, suosittelen. Tavanomaiseen Hollywood-mättöön tottuneelle hyvää vaihtelua ja hieman omien tuttujen ympyröiden ulkopuolelle kurkistelua. (Tuo lause kuulostaa hienovaraisilta haukuilta, mitä sen ei kyllä ole tarkoitus olla. Tosin ei varsinainen kehukaan... Äh, minä mikään elokuvakriitikko ole, kattokaa ite!)

Näiden sivistävien elämysten jälkeen olenkin sitten palautellut itseäni maan pinnalle katsomalla How I Met Your Motheria (voi että se sarja saa minut turhautumaan ja ahdistumaan, vaan ei kai tässä vaiheessa voi enää lopettaakaan). Tasapaino on tapa ainoo!