keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vuosipäivä

Kolme vuotta sitten kannettiin maallinen omaisuuteni pölyiseen kaksioon Kalevan kirkon kupeeseen. Tuo asunto oli majapaikkani reilun vuoden ajan, nyt asun jo neljättä kotiani tässä lempikaupungissani. Halusin muuttaa tänne jo lapsena, aina kun matkalla etelään juna pysähtyi Tampereen asemalla, minut valtasi lämmin tunne, kuin olisi kotiin tullut. Edelleen taivaltaessani täällä löydän saman tunteen, viimeksi eilen kun sain hämmästellä asuinkaupunkiani taas uudesta kulmasta.


Eilinen päivä oli uusien paikkojen löytämisen lisäksi muutenkin vallan mainio, joskin vähän huvittavalla tavalla: jos joku olisi sanonut pitäväni sellaista päivää mukavana, jolloin mm. käyn kävelemässä metsässä melkein puolitoistavuotias taapero rattaissa seuranani mukulan ikätoveri ja tämän äiti, joka sattuu myös olemaan eksäni eksä, en välttämättä olisi uskonut. (Kiitos tälle lenkkiseuralle kuuluu myös ylläolevan kuvan maisemiin päätymisestä, hyvä L kun vihjaisit!)

Mutta sellaista on elo, life is what happens to you while you're busy making other plans, ja se on oikein hyvä niin.

Tampere-elon vuosipäivää lähden kuitenkin sopivasti juhlistamaan tuonne isolle kirkolle eli Helsinkiin. Jos tänne jäisin, löytäisin itseni varmaankin viettämästä Vallatonta Vappua, siinäpä viime hetken menovinkki! Sopivan vauhdikasta vappua kaikille, älkää juoko liikaa simaa!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kevättä rinnuksilla

(Pariin viikkoon en ole edes avannut koko Bloggeria, ja nytkö tänne pitäisi sitten keksiä jotain järkevää sanottavaa. Huh.)

Olen heilunut paikasta toiseen kuin mikäkin heinämies, ja pääsiäisen jälkeinen aika onkin kulunut lähinnä nukkuessa, lojuessa ja nukkuessa. Eilen heräsin horroksesta ja olenkin ollut mitä mainioimmalla mielellä. Aurinko paistaa, linnut laulavat (vielä kun tietäisi mitkä linnut), kukat kukkivat (vielä kun tietäisi mitkä kukat) ja elo on kaikin puolin jees, että mikäs tässä!

Osallistuin Facebookin arkihaasteeseen, summatkoon ne kuvat viime aikojen menot.


Kotopuolessa pääsiäislomilla auttelin serkkupoikaa (taas) remonttihommissa. Nuhjuinen, nokinen ja aikalailla epämääräinen pannuhuone/vessa/kodinhoitohuone on nykyään kuin mistäkin sisustuslehdestä!

Pelkästään puulla lämpiävässä huushollissa vieraillessa ei käsien nokeentumiseltakaan voine välttyä, vaan mukavahan se on välillä tulenkin kanssa puljata.


Vuohenpäällä perusarkeen kuuluu istuksia kodin rappusilla auringosta nauttien ja pyykkien kuivamista katsellen.


Eräs ehtoo kylään saapui miekkonen muassaan neljä kappaletta parkittuja pässin kiveksiä.


Aamupuuro on arkistakin arkisempi, tällä kertaa neljän viljan hiutaleita höystettynä mustikoilla ja tyrneillä, psylliumilla, hamppuproteiinijauheella ja pellavansiemenöljyllä.


Laidunkausi avattu! Olen muutamana päivänä nauttinut pihan antimista, ja ikkunalaudan lapsosetkin ovat jo sen verran suuria, että olen uskaltanut niitä vähän maistella. Miten ihanaa ja virkistävää syödä tuoretta ruokaa talven jälkeen, ah auvoa!

Nyt painun sinne minne kuulunkin, eli keittiöön, päiväseltään pitäisi kestiä entistä asuintoveria ja illalla saapuvat vierailulle vanhat koulukaverit. On hyvvää!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Tuparihyvää

Kuten kaikissa kunnon kemuissa, oli meidänkin juhlien yksi ohjelmanumero syöminen. Ruokaa ei ollut mielestäni ihan riittävästi (en ole koskaan ollut järjestämässä noin suuria pirskeitä plus laskin sen varaan, että pari ruokahalustaan tunnettua toveria eivät saapuisi nälkäisinä), mutta jospa laatu korvasi kuitenkin määrän. Ainakin peräti äänestyksen kautta pöytään päätynyt porkkanakakku sai suuria kehuja, ja kehtaan olla samaa mieltä sen pikkunokareen perusteella, jonka ehdin itse maistaa. Kuvia en ehtinyt napsia pitopöydästä, mutta kylläpä työ tiiättä miltä porkkanakakku näyttää.

Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Saara Törmän kirjasta Saa vaivata, minä löysin reseptin keittiönkaapistamme, ja sovellukseni meni jotakuinkin allaolevasti.

PORKKANAKAKKU

4 ½ dl porkkanaraastetta
3 ½ dl fariinisokeria (tai sokeria ja siirappia)
2 dl öljyä (laitoin pari isohkoa ruokalusikallista sulaa kookosöljyä)
1 ½ dl vettä
5 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl soodaa
½ tl suolaa
1 ½ kanelia

Kuorrutus:

300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta

Sekoita sokeri, öljy ja vesi. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet ja lisää sokeriseokseen. Lisää porkkanaraaste. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei tartu enää taikinaa. (Meidän tehouunissamme pienehkölle pellille levitetty kakku ehti käväistä hätäisesti 15 minuuttia.) Sekoita kuorrutteen aineet yhteen (paitsi mantelirouhe) ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Koristele mantelirouheella.

Porkkanakku maistuu parhaimmalle seuraavana päivänä, joten tein pohjan perjantaina ja kuorrutteen lauantaina. Alkuperäisessä ohjeessa kuorrutteeseen tuli vielä rasvaa, mutta en kokenut sitä välttämättömäksi. Ehkä saatoin lirauttaa hieman vettä kuorrutetta notkistamaan, mutta varmaksi en mene vannomaan. Kokeilemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen. Herkkuhetkiä!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Aikamoista & onnellisuussyy nro 4

Otsikon ensimmäisessä sanassa tiivistyvät viikonlopun tunnelmat. En oikein keksi muita riittävän kuvaavia adjektiiveja, joten korvaan ne tällä huutomerkillä: !

Perjantaina hengailin alakerran naapureiden luona (varsin kätevää, että kun tekee mieli lähteä jonnekin, muttei oikeastaan jaksaisi kovin kauas, voi käpöstellä vain parit raput alas ja yhdet ylös ja onkin jo varsin sosiaalinen ja jossain), ja lauantaina koitti kauan odotettu Vuohenpäätalon tupaantulojuhla.

Kemut olivat kertakaikkisen onnistuneet! Niin paljon rakkaita saman katon alla! Välillä huomasin istuvani olohuoneessa, keskellä kaikkea hälyä, naurua ja hymyjä ja vain ihastelevani sitä, miten onnekas olenkaan tuntiessani nämä kaikki valoisat, lempeät ja kauniit ihmiset. KIITOS kun olette!

Illan erityisinä ohjelmanumeroina olivat trubaduuri-toverin pienoiskeikka ja kehittelemämme murhamysteerin ratkonta. Vessakirjaan raapustellut lauseet sisältävät kaiken olennaisen: "Hiirenloukku Hilariuksen vei. HAH. Sen selvitti moni. Moni myös sai viskiä." ja "Muistojuhlassa trubaduuri ja kolmekymmentä dementikkoa".

(Asuintoveri kertoo illasta näin.)

Kukkalahjoja
Annoin pipon, sain upean taulun. Kiitos Iiris!
Mitä olisivatkaan juhlat ilman lajienvälistä rakkautta.
Tähän samaan syssyyn sopiikin sitten seuraava syy olla onnellinen, eli

SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 4: Ystävät.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Oho, huhtikuu & Sata syytä olla onnellinen, nro 3

Minnehän lie tuo maaliskuu katosi. Teinköhän mitään? Vai teinkö liikaakin?

Ainakin join tsiljoona kuppia teetä ja siinä sivussa kotiuduin Vuohenpäälle. Join myös suhteessa aikaisempaan melko paljon rommia, kuivatin pyykkejä ulkona, lenkkeilin, ihailin ja hämmästelin valoa ja varjoja, olin kummipoikani lapsenvahtina, suunnittelin ja iloitsin. Niin ja eräs pipokin valmistui.


Tänään voisin stressata tästä ja tuosta ja pyykinpesukoneista 400 kilometrin päässä, mutta enpä suostu, vaan keskityn ihailemaan ikkunalaudan lapsosia. 

SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 3: Kasvu