perjantai 31. toukokuuta 2013

Tofumarinadi, salaattitoiveita ja muutama muukin sana

Soijasta voidaan olla montaa mieltä, enkä mikään sen suuri puolestapuhuja varsinaisesti ole, mutta kappas vaan - täällä siitä kirjoittelen jo toista päivää perättäin. Ostin nimittäin pari pakettia maustamatonta tofua (no kun oli tarjouksessa niin pitihän sitä), ja onnistuin marinoinnissa niin mainiosti, että muistiinhan se on kirjattava. (Osuutta asiaan saattoi myös olla noin vuorokauden marinointiajassa.)

Kesäharjoittelussani ei ole mahdollista lämmittää ruokaa, ja säilytykseenkin ainoa vaihtoehto on kylmälaukku, joten olen lähinnä värkkäillyt iltaisin salaatteja seuraavan päivän ateriointeja varten. Marinoimani tofu olisi varmaan ollut parhaimmillaan wokissa tai muussa sen tapaisessa, mutta maistuipa se näinkin!


Tofumarinadi 

vettä
soijakastiketta
suolaa
sokeria
limen mehua
mustapippuria
chilikastiketta sekä -jauhetta
paprikajauhetta
pari pilkottua valkosipulinkynttä
öljyä

Sekoita ja anna olla jääkaapissa sopivaksi katsomasi ajan.
Hauduttele pannulla kunnes neste on haihtunut. 

Simppeliä! Ensimmäinen paketti nautiskeltiin salaattina kurkun, tomaatin ja nippusipulin kera. (Lisäeväänä oli miekkosen melkein kokonaan itse leipomia sämpylöitä. Hyviä olivat, vaikka paistajanainen paistoikin niitä vähän liian kauan.) Laitoin myös sekaan vähän maustamatonta jogurttia tulisuutta taittamaan. Toinen pala asettui juuri marinoitumaan ja se pääsee pizzan täytteeksi leipurin energiatasosta riippuen parin tunnin kuluttua tai sitten huomenna.

Jos aion jatkaa tällä hyväksi havaitulla salaattieväslinjalla koko kesä- ja heinäkuun on mielikuvitukseni melko koetuksella, joten ottaisin mielelläni vastaan lempisalaattireseptejänne!

Ainoina vaatimuksina on lihattomuus (vaikka kalaa syönkin, en taida uskaltaa kylmälaukkuuni niin suuresti luottaa) ja proteiini, sillä työni on (ainakin tähän mennessä ollut) aika fyysisesti raskasta. Niin ja tietysti herkullisuus!

Näistä vaatimusasioista tuli mieleeni erilaiset ruokavalioasiat. Olen kaikenlaista kuullut ja lukenut, ja varmaan syönkin jonkun mielestä kauhean epäterveellisesti. En edes välttele vehnää (!) taikka maitotuotteita. 

Vatsavaivoista olen saanut kyllä oman osani, mutta nekin loppuivat lähes tykkänään kahvinjuonnin lopettamisen myötä. Ymmärrän, että allergioiden tai yliherkkyyksien kanssa painivat saavat ruoka-asioiden kanssa olla tarkkana. Mutta kuinka paljon vatsa saa oireita stressistä, kun sinänsä terve ihminen panikoi jokaisesta suupalastaan?

Kukin syököön kuten tahtoo, joskus vain hämmennyn ihmisten ruokavaliokertomuksia kuunnellessa. Ei saa syödä sitä eikä tätä eikä varsinkaan tuota. Kuinka paljon noilla ihmisillä on aikaa, kun jokainen pulpahdus ja murahdus rekisteröidään ja siihen reagointi on aina ehdottoman välttämätöntä?

Vai olenko vain harmissani, ettei itselläni ole tarvetta (tai itsekuria tai mielikuvitusta) laittaa syömisasioita remonttiin ja näin päästä osalliseksi tätä "erikois"syöjien ihmeellistä ryhmää? Vaikka koen oloni ihan hyväksi, kuinka hyväksi voisinkaan oloni tuntea, jos minäkin lakkaisin syömästä sitä ja tätä?

Niin sitä näemmä pyörii melkein samojen identiteetti-, ryhmään kuulumis- ja ihanneminä -ajatusten kanssa piirileikkiä kuten aina ennenkin. Ehkä jonain päivänä sitä voi olla tyytyväinen ja ajatella, että näin on ihan hyvä: "Syö ruokaa, älä liikaa, pääasiassa kasviksia".

Vastuuvapauslauseke: Tekstin paino on ihmettelyllä ja erityisesti lauseella "Kukin syököön kuten tahtoo". Joten ei vejetä sitä hernettä nokkaan, vaan pistetään mieluummin poskeen (paitsi jos palkokasvit on nounou-listalla niin sitten jotain muuta.)

torstai 30. toukokuuta 2013

Raparperia ...eiku

Viime lauantain perinteisellä (kaksi kertaa on yhtä kuin perinne) torireissulla en voinut vastustaa herkullisten raparperin varsien kutsua, vaan ostin niitä viisi. Mehua ajattelin ensin, mutta lopulta tiistaina pyöräytin piirakan. Viidessä varressa olikin yllättävän paljon, vatsojemme lisäksi pakkanen sai täytettä kolmen pussillisen verran.

Luulin, että ehdin ottaa piirakasta kuvan ennen kameran akun loppumista, mutta enpäs ehtinytkään - piiraan sijaan saattekin siis nauttia suovehkasta, jonka kasviooni keräsin. (Koulutöihini kuuluu 70 pakollista ja 10 vapaavalintaista ruohovartista kasvia sisältävän kasvion keruu.)


Kertun raparperipiirakka
(ohje kirjasta Ritva Lehmusoksa - 99 suomalaista kotiruokaa)

75 g voita
½ dl (luomutäysruoko)sokeria
1 (luomu)muna
1 ½ dl (luomu)vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

4-5 dl raparperinpaloja
2 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna. Sekoita yhteen jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Levitä taikina paistosvuokaan ja peitä pinta raparperinpaloilla. Ripottele päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes pinta on ruskistunut (ehkä puolisen tuntia). 

Herkku tarjoiltiin meillä vanilja-Tofulinen kera. Ei minulla varsinaisesti ole mitään tavallista kermajäätelöä vastaan (paitsi vähän niitä Nestlén valmistamia), mutta tuo soijakorvike maistuu minusta vaan paremmalta, kermaisemmalta jopa.

Tänään pääsin piiiitkästä aikaa luokkaretkelle, kun oli opiskelujeni viimeinen päivä. (Valmistuipa meistä paristakymmenestä jopa viisi aikataulussa!) 

Ensin kävimme Huittisissa Saippuapajalla ja loppupäivän vietimme Ellivuoren maisemissa meloen, syöden (voi buffetti, mikä ihana tekosyy syödä ihan liikaa) sekä Pirunvuorelle patikoiden (taidettiin kävellä kokonainen kilometri suuntaansa). 

Pirunvuorella sijaitsee myös Emil Danielssonin rakennuttama Kivilinna, joka tosiaankin oli vaikuttava näky. Sille eivät toki jääneet huonommiksi läheiset pirunpelto, luola ja luolan yläpuolella sijaitsevan näköalapaikan maisemat. Jos Sastamalassa päin pyöritte niin käykäähän toki ihmettelemässä!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Hulinata

Huh, viimeinkin ehdin (tai maltan) hetkeksi istahtaa koneen ääreen ja kirjoitella kuulumisia. Viikko Oulussa viljelyshommissa meni hujauksessa, säät olivat uskomattoman suotuisat ja kaikenlaista saatiin aikaan (mm. rakon kämmeneen lapioinnin seurauksena - olen ylpeä!).

Perjantaina kotiin päästyäni napsahti lapsenvahtinakki, ja aika lailla 5 kuukauden ikäinen kummipoikamme kävi iltaamme ilostuttamassa.

Lauantaina juhlittiin erästä kolmikymmenvuotiasta syöden, juoden, tietovisaillen sekä tietysti illan sankarin kauneutta ja viisautta julistaen. Loistavin idea (hyttysistä huolimatta) oli jatkaa juhlista baarin sijasta läheiseen Puolen Metrin metsään (tällä nimellä paikkaa tuskin kannattaa karttapalveluista etsiä...) nuotion ääreen turinaa jatkamaan. Öinen, tyyni - ja yhtäkkiä humps vaan jo aamuinenkin - järvimaisema on niin kertakaikkisen kaunis, että.

Sunnuntai kului puistossa huokaillen, eilen torikahveilun jälkeen oli jo aikakin istuttaa lauantaina ostetut parvekekasvit ja siinäpä meni sitten sekin päivä.

Tosin tälläkin hetkellä istun tuli pyllyn alla, sillä noin yhdeksän minuutin kuluttua olisi startattava pyörä kohti kesän harjoittelupaikkaani.


Lisäkuvia seurannee myöhemmin, tässä maistiaiseksi yksi viime viikon suosikeistani. Työergonomiaa ei voi kuin ihailla!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Pojat ja piirakka

Piti kertomani vielä noista kouluun liittyvistä näyttöasioista. Viimeiset kolme olivat siis tällä viikolla, ja suoriuduin niistä mainiosti (elintarvikkeesta ja hoivasta kolmoset, koristemateriaaleista kakkonen - leuhkleuhk).

Elintarvikkeeseen tein italialaistyylistä (eli focaccian tapaista) nokkos-pettuleipää (taisin siitä aiemmin mainitakin), joka onnistui valtavan hyvin! Meidän täytyi valmistaa tuotteet koulun opetuskeittiössä näytön vastaanottajien valvovan silmän alla, ja vähän jännitin etukäteen tuota tilaisuutta. Olin kokeillut reseptiäkin vain kerran aiemmin.

Mutta hyvän päivän valitsi mokoma yli odotusten onnistumiseensa, taisi olla parasta focacciaa, jota olen koskaan tehnyt! Vielä ehtii laittaa tilauksen vetämään kesän juhliin (tai ainakin reseptiä voi kauniisti anoa).


Hoivatuotteisiin suunnittelin myös aikaisemmin mainitut pojat, eli Aatos, Aarni ja Auvo -nimiset kiinteät tuoksut. Tuoksujen ajatus on toimia aromaterapeuttisina tuotteina hajustuksen lisäksi. Mielestäni onnistuin hyvin, ja palautteen perusteella en taida olla ihan väärässä.

Kaikki sisältävät pohjana jojobaöljyä ja mehiläisvahaa. Aatoksen tuoksua tuovina eteerisinä öljyinä on rosmariinia, sitruunaa, sypressiä ja ylang-ylangia, Aarni taas sisältää mäntyä, sypressiä, seetriä, katajanmarjaa ja greippiä, ja Auvo laventelia, bergamottia, appelsiinia ja patsulia.

Nimien taustalla on ajatuksia aarniometsän voimasta, aatoksen lennokkuudesta ja auvoisasta rauhan hetkestä.

Hieman konseptia saisi kehittää, jotta noista taka-ajatuksen ymmärtäisi ilman pitkiä selvityksiä. Noiden nimien kehittelyssä meni sen verran aikaa, etten enää ne keksittyäni jaksanut miettiä mainoslauseita. Ehkä joku loitsun pätkä paketin sisällä olisi mainio lisä, jonka kautta tuotteiden ideasta saisi paremmin kiinni.

Toisaalta kosmetiikkalainsäädäntö on sen verran tiukka ja monimutkainen (hyvä sinänsä, mutta yksityiselle ihmiselle aika haastava), että ehkä tyydyn vain tähän, tai korkeintaan muutamaan lahjatarkoituksiin tehtyyn satsiin.

Laitanpas tähän vielä itselleni(kin) muistiin: taitteluohje noihin laatikoihin löytyy sitten täältä Yhteishyvän sivustolta.


Tänään tekaisin piirakan jääkaapin jämäaineksista. Pohdin aikani kirjoittaisinko edes tämän reseptiä ylös, sillä ei tuosta mikään napakymppi tullut. Potentiaalia siinä kuitenkin on sen verran, että päätin antaa mennä. Tietääpähän ainakin olla tekemättä samaa toiste! 

Kvinoaa, kaalta ja kaikkee -piirakka

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
50 g voita (sulatettuna)
~3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäleseitä
~½ tl suolaa

Täyte:
 1 dl (kotimaista luomu)kvinoaa (eli keitettynä n. 3 dl)
kaalta (laitoin ehkä 300 g)
1 punasipuli
pieni pussillinen kangasrouskuja

3 munaa
1 prk kermaviiliä
1 pss mozzarellaa (125 g)
suolaa, pippuria, yrttimausteita

(Kvinoan käsittelyohjeet löytyvät täältä.) Huuhtele kvinoa hyvin. Sitä pitäisi huuhdella niin kauan, kunnes vesi on täysin kirkasta, mutta jos sitä olisin odottanut, seisoisin siivilän kanssa hanan luona edelleen. Huuhtelun ja valuttamisen jälkeen puristelin kvinoaa hieman, ja neste oli melkein kuin maitoa! Tässä vaiheessa luovutusmieliala alkoi nousta, jo toistamiseen. Päätin kuitenkin, että tuskinpa niihin saponiinin jämiin tässä vaiheessa enää kuolla kupsahtaa, joten anti olla. (Liotin kvinoaa ennen huuhtelua ja paahdoin hetkisen huuhtelun ja valuttamisen jälkeen.)

Pilko kaali ja sipulit, ja kuullota ne pannulla. Fiksu säästää aikaa ja lisää pakastesienet yhtä aikaa pannulle, toisin kuin eräs hölmö, joka sai koko sieni-idean vasta myöhemmin...

Jossain vaiheessa tee taikina ja yritä painella se piirakkavuokaan/irtopohjavuokaan (ja hoksaa, että hitto, sehän kohoaa).

Keittele liotetut, huuhdellut ja paahdetut kvinoat 1,5-kertaisessa vesimäärässä kunnes vesi on imeytynyt. (Tuo kotimainen kvinoa käyttäytyy vähän eri tavalla kun ulkomainen, ja siitä tulee melko puuromaista.)

Levitä kaali-sipuli-sieniseos vuokaan.

Sekoita kvinoa munien, kermaviilin, paloitellun mozzarellan ja mausteiden kanssa ja levitä vuokaan.

Paista n. 200 asteisessa uunissa vuoan muodosta ja täytteiden määrästä riippuen 30-60 minuuttia.

Lopputulos oli jotakuinkin mitätön. Ei huono, mutta ei mitenkään erikoishyväkään. Ei se edes ollut niin tuhtia kuin kuvittelin! Maustamaton kvinoa maistuu melko samalle kuin maustamaton kaurapuuro, joten sitä voisi laittaa hieman vähemmän (ja suolaa enemmän). Sanoisin, että ajatus oli ihan hyvä, mutta toteutus kaipaa vielä vähän hiomista.

Nyt muuten hiljenen viikoksi, sillä huomenna on aika matkata kohti Oulua ja kouluystävän sukutilaa. Kivaa päästä pihahommiin! Tarkoitus olisi ainakin perustaa kasvimaa ja rakentaa komposti. Toivottavasti vain säät suosivat!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Käppäilyä muistojen polulla

Keskiviikkona postiluukusta pölähti jotain kaivattua ja kauan kadoksissa ollutta: minun ja ystäväni kirjevihko vuosituhannen taitteesta. Ensimmäinen kirje on päivätty 27.8.-99, eli yläasteen aloittamisen alkupäivinä varmaankin.

Vihko näyttää juuri niin tärkeältä kuin se meille olikin: sivuja on lisätty miten milläkin tavoin, kansi on uusittu ja siihen on kirjattu meille olennaisia asioita (kuten party all night - sleep all day).

Koko hökötys pysyy hädin tuskin kasassa, mutta ei ihmekään, sillä niin upeaa, suorastaan tajunnanräjäyttävää lyyristä neroutta vihko sisältää.



Pääpaino jutuissa on täysin järjettömällä höpötyksellä, jotka ovat oikeastaan vain sanoja peräkkäin. On siellä jotain runoviritelmiäkin, sekä laulujen sanoja, jotka ovat sympaattisesti hyvinkin sinne päin. Siihen aikaanhan kun ei lyriikoita noin vain suit sait sukkelaan tarkistettu mistään.

Kirjevihkoon myös harjoiteltiin käsialaa, jota vaihdettiin vähän väliä. Myös erilaisia kirjoitustyylejä kokeiltiin, vanhan kunnon ks -> x -systeemin lisäksi kirjoitimme välillä myös kaikki ässät z-kirjaimina ja ärrät ja ännät väärinpäin.

Mutta oli siellä jotain muutakin!

Kuten filosofointia

Äiti makes silakoita mikrossa. Ehkä se on siinä että... hauki on karu eläin?! Apulanta rules kun ruotsin läksyt venaa... venaa vaan... On se saatana, ku ei saa ihminen edes nukkua. Onko Suomi vapaa maa?

poikajuttuja (harvemmin positiivisessa mielessä)

Voi ku ois niin siistii niin siistii jos sä saisit miehen. Vaan entä sit jos seki on vaan tavallinen mies? Eli haluu tytön, jolla on pieni perse, isot tissit ja osaa pitää päänsä kiinni... Sulta kun toi viimenen ei yleensä onnistu... :)
maantietoa

Australia on manner, Grönlanti on saari. Tyyni valtameri on keskus. Tosi pervoa.
paniikkia (kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta... eiku)


politiikkaa

Muista roolis: vannoutunut keskustalainen... Mut niin kai sä ootkin... (ei loukkaus... heh) Äiti tais osua lähemmäs oikeeta mun kohdalla ku se sano mua " vihreeksi vasemmistolaiseksi"... No en tiiä, enkä mä muutenkaan voi vielä äänestää, et kai vähä aikasta miettiä.
angstausta ja anarkiaa

Sokkarin kolmoskassalla oli ärsyttävä tapa venyttää sanojaan ja suhauttaa äshä.
Ystäväni oli kirjoittanut 10 vuotta myöhemmin -kirjeen, ja koska hän siinä asian niin hyvin ilmaisi, enpä voi muuta kuin lainata:
Oon nauranu niin kovasti, et tuli itku! :D Kauheeta angstia meillä on kyllä ollu... Seiskan syksy oli fuckin' fuckia ja sit alko keväällä runoilu. Pelottavasti huokuu läpi ne tunnelmat, mitä kokenu, vaikkei varsinaisesti muistakaan mitä...

Loppukaneetiksi ei voi sanoa kuin että
forevö mään!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Lapsuusmakuja ja näpräystä

Olen intoutunut taas kokeilemaan jotain ihan uutta. Sekä ruokarintamalla että muutenkin, mutta täytetääs vatsat nyt ensin.

Ilmeisesti Ruokapirkka on nykyään Virallisen Keittokirjan asemassa keittiössäni, sillä tämäkin inspiraatio on sieltä kotoisin. Tein nimittäin pinaattilättyjä, joiden ohje löytyy tämän kuun numerosta. (Ohjetta en tietystikään orjallisesti noudattanut.)

Kylläpäs olikin tunteita herättävää ruokaa, kuin lapsuus lautasella! Muistan äitini tehneen (ainakin kerran, mutta ilmeisen mieleenpainuvasti) nokkoslättyjä, jotka olivat suurta suurta herkkuani. En muista tästä ateriasta sen enempää, mutta merkityksellinen sen on täytynyt olla kun kyseisen ruoan vielä muistan.

Näihinkin lättyihin (nimenomaan lättyihin, ei lettuihin) heitin sekaan vähän nokkosta, menneiden kunniaksi.

  
Pinaattilätyt

½ pussia pakastepinaattia (n. 75 g) tai saman verran tuoretta pinaattia
½ litraa maitoa
1 dl vehnäjauhoja
  1 dl grahamjauhoja
½ dl vehnäleseitä
kuivattua nokkosta
1 muna
½ tl suolaa

1. Sulata pakastepinaatti tai hienonna tuore. Sekoita ainekset ja annan turvota n. 20 minuuttia.
2. Paista kuumalla pannulla lättysiä, meidän liedellemme tuntui yrityksen ja erehdyksen jälkeen sopivan lämpötilaksi 5 (asteikolla 1-9).
3. Syö ja nauti!

Tänään olen ährännyt eräiden Aatokseksi, Aarniksi ja Auvoksi ristittyjen kaiffareiden kanssa, joista ehkä myöhemmin lisää. Sitä odotellessa on aika esitellä aikaisempien päivien ähräyksen tulokset.


En ole mikään pikkutarkan nyhräämisen suuri ystävä, mutta niin sitä vaan näperrettiin tuollaiset kasaan. Matskuina noissa on jo aiemmin esitellyt tuohipallot, suomenlampaan villasta tehty lanka sekä kuivatut pihlajan ja marja-aronian marjat. Tässähän alkaa kohta näyttää siltä, että saatanpa jopa saada kaiken ajoissa valmiiksi ensi viikon näyttöihin!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Aurinko! Kesä! Hurmos!


Jäi se rahkanteko sittenkin eilen väliin, vaan eipä paljon parempaa päivää tuolle olisi voinut osuakaan. Varmaan kärsin lievästä auringonpistoksesta (tai ainakin -hulluudesta), sillä tämän enempiä sanoja ei löydy. Ai että, on se kesä vaan ihana asia. Ja ystävät. Ja varsinkin nämä kaksi asiaa yhdessä.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kyökkikuulumisia

Välillä menee viikkoja niin, ettei keittiössä tule juurikaan hyörittyä munanpaistoa tai teenkeittoa kauemmin. Nyt on onneksi vapun jäljiltä panostettu vähän ruokapuoleenkin.

Lauantaina herkuteltiin tortilloilla. Lätyt tehtiin itse, aiemminkin mainitulla ohjeella. Maissijauhot tosin loppuivat kesken, mutta ihan hyvin onnistuivat reilummalla vehnälläkin. Täytteinä oli perinteisiä marinoituja kasviksia, guacamolea, kermaviilikastiketta sekä salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ehkä halloumia olisi vielä voinut pöydässä olla, mutta ei noistakaan nälkä jäänyt.

Maanantain perussalaatti
Sunnuntaina tein peeämmää (eli perusmättöä) with a twist. "Alkuperäinen" ohje kuuluu jotakuinkin seuraavasti:  
- pilko pannulle kaikkea kasvista, mitä kaapistasi löytyy
- lisää purkki tomaattimurskaa sekä purkki papuja
- jos kermaa sattuu löytymään, niin sitä voi kanssa sekaan lorauttaa
- tarjoillaan yleensä hyvin maustettuna lohkoperunoiden kera

Söin kyseistä sapuskaa vähintään viikoittain noin vuoden, joten vähemmän yllättäen jossain vaiheessa kyllästyin, siitä siis tuo mainittu twist. Nykyisin olenkin aika pitkälti hylännyt tomaattimurskan ja teen peeämmän itämaisempaan tyyliin.

Tällä kertaa pannulle päätyi sipulia, valkosipulia, kaalta, kesäkurpitsaa, kikherneitä, purjoa, kermaa ja paaaljon mausteita: suolaa, pippuria, currya, jeeraa, inkivääriä, chilitahnaa, paprikaa, fenkolia... En edes muista kaikkea. Höysteenä oli timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja -porkkanoita. Aijjettä! Peeämmässä kivointa on se, että se maistuu aina erilaiselta, kyllästymiseen siis menee helpostikin vuosi.


Sitten jotain ihan muuta. Kokkaan harvoin kalaa, mutta nyt tuli sellaisen ruoan tarvis. Valinnanvaraa ei kauheasti ollut, joten tartuin kirjoloheen. Yritän olla kalaostoksissani(kin) erilaiset asianhaarat huomioon ottava, ja siihen onkin hyvänä apuna ollut WWF:n julkaisema Kalaopas (jonka voit ladata pdf:nä täältä). Kirjolohi ei mikään paras vaihtoehto ole, mutta eipä tässä mitään pyhimyksiä yritetäkään olla.


Kalan pala päätyi uuniin sipulin, kerman ja mausteiden (suola, valkopippuri) kanssa. Lisäksi tein kukkakaali-porkkana-persilja-perunamuusia ja perussalaattia (kaalta, kurkkua, paprikaa, purjoa, raejuustoa, mausteita).

Tälle iltaa ajattelin vielä pyöräyttää jotain niinkin ihmeellistä kuin mansikkarahkaa. Vaan eipä sitä aina kaiken tarvitse niin erikoisspesiaalia ollakaan. (Ja juuri sopivasti tv:stä on alkamassa Kaappaus keittiössä, jonka illan jaksossa "Kari tapaa espoolaisen nuoren äidin, jonka mielikuvitus loppuu keittiössä ja perhe syö viikosta toiseen samoja ruokia.")

maanantai 6. toukokuuta 2013

Erikoisjännittävää siivousasiaa

Palasin viikonloppuna vanhan harrastukseni ikkunanpesupiikomisen pariin. Paljonkaan helpompia hoideltavia en olisi keksinyt: ikkunat olivat juurin sopivan korkuisia, joten en tarvinnut jakkaraa ja hankalasti kuivattavat tuuletusräppänät olivat lasittomia. Ainoastaan parvekelasien kanssa meinasi vähän jännittää, mutta selvittiinpä siitäkin.

Nyt näin parinkymmenen (riippuen siitä, kuinka moneksi ikkunaksi parvekelasit lasketaan) ikkunan kokemuksella voisin jakaa vinkkini touhun onnistuneesti toteuttamiseen.

Kuva täältä
Vastustan sitä, että jokaiselle kodin nurkalle ja naaman rypylle pitäisi olla oma tuote. Silmämeikinpoistoaine, wc:n pesuaine, ikkunanpesusuihke... Markkinamiesten humputuksia sanon minä!

Kotimme pysyy siistinä pääasiassa mäntysuovan avulla. Tiukkoihin paikkoihin saatan hurauttaa ruokasoodaa (erityisesti pinttyneelle lavuaarille) ja erittäin vaikeisiin paikkoihin vielä väkiviinaetikkaa soodan lisäksi. Tämä yhdistelmä ei hengityselimille parasta mahdollista tavaraa ole, mutta eivätköhän keuhkoni pitkässä juoksussa kiitä kuitenkin näistä valinnoista.

Kuva täältä
Mutta niin, ne ikkunat! Vettä - muutama tippa astianpesuainetta - kunnon loraus etikkaa. (Ilmeisesti siivouksessa tulisi nimenomaan käyttää väkiviinaetikkaa, eikä sitä etikkahaposta laimennettua - ai miksikö? En minä vaan tiedä.) Suosittelen ainakin kokeilemaan! Ainekset kuitenkin maksavat murto-osan siitä, mitä "oikeat" pesuaineet, ja usein löytyvät kotoa jo valmiiksi. Rätillä ikkunalle, lastalla kuivaus ja siinäpä se sitten olikin.

Lastan ja reunojen kuivaukseen käytin vanhasta lakanasta revittyjä suiruja, talouspaperi-ihmiseksi kun en ole oikein koskaan oppinut. Eräs ystäväni on tehnyt vanhoista pyyhkeistä kestotalousliinoja, pitäisi löytää jostain saumuri ja surautella omista kanssa!

Aurinkoa alkuviikkoon!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Eilen, tänään ja huomenna

Olipas se vappu! Eeva Kolu kirjoitti blogissaan aikuisemmasta vapusta verrattuna opiskelijavappuun - meidän juhlintamme oli jotain siltä väliltä. Ruokaa oli reilusti, ja alkuilta oli sovelias perheen pienimmillekin - loppuillasta nautiskeltiin kotiviiniä (kylläkin hyvää sellaista) mistäpä muustakaan kuin Mehukatti-törpöstä ja heiluttiin nainen ja ukulele -keikalla keittiössä.


Aaton pöytä notkui herkkuja! Mitään varsinaista ruokateemaa ei ollut, vaan toimittiin nyyttäriperiaatteella. Isäntäväen panostuksena suolaisten pöydästä löytyi coleslaw'ta (jossa oli potentiaalia, mutta liika etikkamarinointi teki mausta vähän liian tymäkän), perunasalaattia (ohje Pirkka-sivustolta), guacamolea (ohje Hidasta elämää -sivustolta, tomaatin laitoin kokonaisena, hunaja unohtui ja korianteria ei ollut), pesto-tomaatti-mozzarella -leipäsiä, soijanakkeja ja ruissipsejä.

Muiden tuomia herkkuja olivat pastasalaatti, juuressipsit, porkkananpalat ja wasabi-dippi sekä suolakeksit ja tuorejuustot.

Makealle osastolle tein basilika-omenatorttua, jonka ohje löytyy Yrttitarha.fi:n keittokirjasta. Ohjeeseen joutuu rullailemaan aika pitkän pätkän, joten kirjoitetaanpas se tähän muistiin.

Kuva täältä
Basilika-omenatorttu
Ursula Pelttari, Tuoreet mausteyrtit 

Taikina:
250 g voita
300 g puolikarkeita vehnäjauhoja

Täyte:
150 g sokeroitua omenasosetta
1 dl silputtua basilikaa

Pinnalle:
250 g maitorahkaa
200 g kermaviiliä
1 muna
2 rkl sokeria

Nypi voi ja jauhot taikinaksi ja painele se piirakkavuokaan niin, että taikina nousee myös reunoille. Paista pohjaa 250 asteessa noin 10 minuuttia. Levitä täytteeksi omenasose, johon on sekoitettu basilika. Vatkaa kananmuna hajalle, sekoita se rahkan, kermaviilin ja sokerin kanssa ja levitä seos varoen tortun pinnalle. Paista kunnes pinta on hyytynyt ja saanut hiukan väriä - n. 25 minuuttia 225 asteessa (pidin vähän kauemmin, jopa lähemmäs 40 minuuttia).

Omenasosetta ja sokeria olisi voinut laittaa hiukan enemmän, mutta ei tuossakaan valittamista ollut. Hyvin upposi juhlijakansaan!

Torstaina oli karistettava vapun pölyt harteilta, ja palattava arkisten aherrusten pariin koulun penkille. Päivä hujahti keittiöhommissa. Teimme erittäin herkullista piirasta vuohenputkipienokaisista, karvasmantelin makuista piirakkaa omenasoseesta ja pihlajansilmuista sekä loimutimme lohta ja paistoimme siikaa.

Kuva täältä
Tänään siivoilimme vähän pihan yrttilaatikoita ja koulimme kasveja. Ihan mukava ja leppoisa päivä, ja siksi mainitsemisen arvoinen, että se oli viimeinen varsinainen opiskelupäiväni tuossa opinahjossa! Jäljellä ovat enää kaksi näyttöpäivää ja viimeinen viikko luokkaretkineen ja muine hauskuuksineen (johon en kyllä todennäköisesti pääse osallistumaan, plääh).

Kaksi vuotta on mennyt hetkessä, mutta huh sitä tiedon määrää, jonka olen saanut tänä aikana omaksua! Syksyllä sitten nokka kohti uusia haasteita. Ainakin toivottavasti... Olen viettänyt aikaa työttömänäkin, ja siihen hommaan en haluaisi kyllä ihan heti palata.

Niihin kahteen näyttöpäivään ei hupsista vaan olekaan enää kuin reilu viikko, joten tulevat päivät pitäisi viettää tiiviisti näyttötöitä ahertaen. Huomenna aion kuitenkin toimia ensin ikkunanpesupiikana ja sitten kestittää ystäväpariskuntaa, joiden näkemisestä onkin kulunut jo ihan liian pitkä aika. Toivottavasti aurinko ei ihan täydeltä terältä paista koko viikkoa, jotta maltan uurastaa neljän seinän sisällä... Pah, ketä tässä yritän huijata, paista vaan armas pallonen!