maanantai 23. syyskuuta 2013

Se on sun syys

Ja minunkin. Vaihtelevalla menestyksellä olen jatkanut tämän vaihtelevan vuodenajan vastaanottamista, tällä erää plusmerkkisin miettein.

Eilen päätin ajella Niihamaan, kun kerran aurinkokin välillä näyttäytyi. Yritin löytää luontopolkua ja nuotiopaikkaa, mutta enpä löytänyt kumpaakaan. Täytyy yrittää joskus useamman silmäparin voimin.

Löytyi sieltä kumminkin jotain.


Ei noin herkullisia värejä voinut sinne polullekaan jättää lojumaan! Löysin myös suppilovahveroita ja lampaankääpiä, ja pakastin sai taas pikkuisen lisää täytettä.

Ja kun niitä villasukkakuulumisiakin lupasin, niin tässäpä niitä. Näiden piti tulla lahjaksi, mutta tein välissä kaikenlaista ihmettä ja kummaa (on helppoa unohtaa asioita, joita ei ole koskaan kunnolla oppinutkaan...), joten eivätköhän nuo omiin jalkoihin päädy.

Vaikka eräs syksyn projekteistani on olemassa olevasta nauttiminen jatkuvan haluamisen sijaan, olen huomannut kovasti kaipaavani erästä asiaa (siis kodin, työn, tasapainon, oman tilan ynnä muun sellaisen lisäksi) - nimittäin sienikoria. Turkkijogurttipurkit ajavat asiansa tiettyyn pisteeseen asti, mutta mukavampi sellaista kunnon paju- tai pärekoria olisi muassansa kanniskella. No, ehkä tämmöinen tahtominen ei vielä projektiani kaada.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kuvittelua

Mielessä on ollut monenlaisia aiheita, ja yksi toisensa jälkeen ne ovat myös hiutuneet pois. Ehkä se varsinainen kirjoitusinspiraatio vielä jonain päivänä iskee.

Sillä välin kertomuksia tuhansien sanojen edestä.



Sellaiselta näyttää jostain kohdin kotikaupunkini ja tämän hetkinen kotini siellä. (Seuraavaksi varovasti lupailen villasukkakuulumisia.)

tiistai 3. syyskuuta 2013

http://hikipedia.info/wiki/Syyskuu

Lapsena odotin syyskuuta kiihkeämmin kuin mitään muuta kuukautta - selkeästä syntymäpäiväsyystä. Edelleenkin koen sydänalassani jonkinlaisen pienen sykähdyksen kalenterin kääntyessä 9. kuulleen.

Syyskuu on vuoden ristiriitaisinta aikaa. Ei oikeastaan olisi vielä valmis luopumaan lämpimistä kesäpäivistä, vaikka toisaalta ajatus omiin oloihin ja villaisiin kääriytymisestäkin viehättää. Pikku hiljaa sitä kuitenkin taas sopeutuu ajatukseen pimeydestä, kylmyydestä ja sisäänpäinkääntymisestä, ja ymmärtää, että ehkä sekin on aivan hyvä niin.

Syksyisin olen myös usein muuttanut, tai kokenut jonkinlaisen muun muutoksen. Tämäkään vuosi ei tule olemaan siltä osin poikkeuksellinen. Syistä, joita tässä en aio sen enempiä selvitellä, päätimme miekkosen kanssa jatkaa taivaltamme eri poluilla. Nyt pitäisi sitten löytää se seuraava koti.

Koulukin tuli päätökseensä (ainakin näin oletan), ja nyt odottelen papereita saapuvaksi. Välillä iskee hätä - "minulla ei ole mitään!" - sitten rauhoitun ja yritän ajatella senhän vain tarkoittavan, että voi olla mitä vain.

Vaikka syksyn ja talven tulo ajoittain ahdistaa, on tässä vuodenajassa (kuten kaikissa muissakin) ne omat hyvätkin puolensa.



Ruokaa ei ole talven varalle jemmattuna mielin määrin, mutta jotain pientä kuitenkin.


Käsityöasiat alkavat taas toden teolla innostaa, jospa pian olisi kutimienkin vuoro.