Syyskuu on vuoden ristiriitaisinta aikaa. Ei oikeastaan olisi vielä valmis luopumaan lämpimistä kesäpäivistä, vaikka toisaalta ajatus omiin oloihin ja villaisiin kääriytymisestäkin viehättää. Pikku hiljaa sitä kuitenkin taas sopeutuu ajatukseen pimeydestä, kylmyydestä ja sisäänpäinkääntymisestä, ja ymmärtää, että ehkä sekin on aivan hyvä niin.
Syksyisin olen myös usein muuttanut, tai kokenut jonkinlaisen muun muutoksen. Tämäkään vuosi ei tule olemaan siltä osin poikkeuksellinen. Syistä, joita tässä en aio sen enempiä selvitellä, päätimme miekkosen kanssa jatkaa taivaltamme eri poluilla. Nyt pitäisi sitten löytää se seuraava koti.
Koulukin tuli päätökseensä (ainakin näin oletan), ja nyt odottelen papereita saapuvaksi. Välillä iskee hätä - "minulla ei ole mitään!" - sitten rauhoitun ja yritän ajatella senhän vain tarkoittavan, että voi olla mitä vain.
Vaikka syksyn ja talven tulo ajoittain ahdistaa, on tässä vuodenajassa (kuten kaikissa muissakin) ne omat hyvätkin puolensa.
Ruokaa ei ole talven varalle jemmattuna mielin määrin, mutta jotain pientä kuitenkin.
Käsityöasiat alkavat taas toden teolla innostaa, jospa pian olisi kutimienkin vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti