maanantai 24. maaliskuuta 2014

Villiintymistä

Pariin viime viikkoon on kuulunut vauhtia, vilskettä ja vilinää. Jatkuvasti lisääntyvä auringonvalo aktivoi, ja uuden kodinkin vaikutusta lienee se, että harvemmin tekee mieli vain lojua. Olen puuhastellut myös toisaalla, kuten kuvakavalkadista huomaamme. Hyviä päiviä!


Toissa viikonloppuna olin serkkupojan luona juhlissa, joiden yksi ohjelmanumero oli oman syrjäytyjän rakentaminen.

Innostuneita rakentajia ja hämmentyneitä koiria riitti ja ilta meni paljussa istuessa lumisateesta ja seurasta nauttien. On se vaan onni, että on sellaisia sukulaisia, joilla on parhaimmat kemut!


Mrrrttis kokoontui lauantaina ensi kertaa Vuohenpäälle ja tällä kertaa aiheena oli oman ex libriksen värkkäys. Vaihtoehtoisia tekotapoja oli useita, minä valitsin perinteisen kaiverra ja paina -tekniikan.

En ole ihan täysin tyytyväinen aikaansaannokseeni, mutta kyllä tuo asiansa ajaa. Yllättävän kivaa hommaa, näpräys-luonteestaan huolimatta!


Eräs ehtoo ähräsin iltapuhteena parit purkit, yhden jopa ihan valmiiksi saakka ja kaksi vaiheeseen.


Eilen uunista ulos pullahtivat ensimmäiset ruisleipäni! Hyviä tuli, uskallan koettaa uudemmankin kerran.


Puikoilla kilisee taas superhelppo syyspipo, tällä kertaa 90 silmukalla ja 3 ½ pyöröpuikolla. Kuvio näyttää ainakin minusta kivemmalta kuin edellisessä versiossa ja muutenkin alkukankeudesta päästyäni pipo on edennyt vauhdikkaasti.

Semmoista kevätvilliä täällä! Vaan saapa sitä jo ollakin, ainakin sitä mieltä ovat alle viikon vanhat kylvökset keittiön ikkunalla, joista jotkut jo lähentelevät parin sentin pituutta. Ihanaa seurata pikkuisten kasvua ja kevään etenemistä!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Suorastaan super siemenmysli

Joskus sitä voisi tarttua asioihin käytännön tasolla vähän nopeamminkin. Olin suunnitellut myslin tekoa jokusen vuoden, ehkä noin viisi, ja jo tänään sain vietyä asian toteutukseen asti. Kestihän koko hommassakin varmaan ainakin puoli tuntia. Voi minua ja ikuista suunnitteluani... Mutta jos harras suunnittelu korreloi onnistumisen kanssa, niin kuin tämän herkun kanssa taisi käydä, niin mikä jottei!

(Ohjeinspiraatio Kemikaalicocktailista)



HERKKUAKIN HERKUMPI SIEMENMYSLI

5 dl kaurahiutaleita
kurpitsan-, auringonkukan-, seesamin- ja hampunsiemeniä
~ ½ dl oliiviöljyä
~ 1½ rkl hunajaa
kuivattua omenaa
mustaherukkajauhetta (mehunkeitosta jäänyt mäski kuivattu ja jauhettu)
(pari tl sokeria)
kanelia

Sekoita kaurahiutaleet ja siemenet. Sulata hunaja öljyyn, mutta älä anna seoksen kiehua. Sekoita kaurahiutaleet ja siemenet hunaja-öljyyn, levitä pellille ja paahda 175 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Sekoittele välillä ja tarkkaile, ettei pala! Valmista on, kun tuoksuu ja näyttää hyvältä. Sekoita loput ainekset paahdettuun myslipohjaan, syö ja ilostu!

Mysliin voi laittaa mitä vain mieleen sattuu juolahtamaan: kaurahiutaleita, öljyä ja makeutusta pohjaksi ja loppujen kanssa taivas on rajana. Luulen, että homma on kohdallani aina tyrehtynyt siihen, etten useimmiten omista pähkinöitä, vaan erittäin hyvin tuli pärjättyä ilmankin. Onneksi jääkaapissa on vielä mummon tekemään lappapuuroa, muuten voisi tuo myslisatsi humpsahtaa hetkessä...

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tee-se-itse -nainen riehuu

Kuten useimmat asunnot, joihin asukkaat ovat vasta muuttaneet, on meidänkin huushollimme ollut vailla yhtä sun toista.

Esimerkiksi keittiömme on jonkinlainen madonreikä, jonne voi unohtua juomaan teetä ja nauramaan ja selailemaan lehtiä ja putsailemaan ilmastointiaukkoja vaikka kuinka pitkäksi toviksi. Tällainen meno ei kuitenkaan tässä hektisessä internet-ajassa sovi, vaan kyökki tarvitsi kellon.

Hetken verran kiertelimme kirpputoreja sen oikean toivossa, kunnes asuintoveri J määräsi etsinnät lopetettaviksi - kello tehdään itse. Jostain syystä homma kaatui minun harteilleni. Yritin ensin epäonnisesti virkata, mutta kun Squat Denalla oli tarjolla ompelukone ja apua sen käyttöön, päätimme ommella sopivan aikaraudan.

Vielä se olisi jonkinmoisia numeromerkkejä vailla, mutta muuten valmis! Toivottavasti viisarit myös mahtuvat pyörimään... (Koneistoja ja viisareita löytyy ainakin Clas Ohlsonilta, muille innokkaille tiedoksi.)

Toinen puutos sijaitsi pari rappua alempana, pesutiloissamme. Saippuakuppini virkaa on tähän asti toimittanut viehättävä pakasterasia, mutta nyt oli aika ottaa käyttöön jo pari vuotta askartelulaatikon pohjalla kuskaamani kookospähkinän kuoret. Pora sanoi sur (tai ehkä ennemminkin prrr) ja tadaa!

Idea ei toki ole omani, vaan röyhkeästi pöllitty jyväskyläläisiltä ystäviltä. Kiitos vaan heille!

Kyllä nyt kelpaa!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Sata syytä olla onnellinen, nro 2

Teimme pelkomörköjen kanssa sopimuksen: tarjoan heille mukavat asuinsijat huoneestani sillä ehdolla, etteivät ne enää sekaannu asioihini. Aurinko saapui tänä aamuna vahvistamaan aselevon, ja nyt olenkin päättänyt suurimman ongelmani olevan pakastimen huonolta näyttävä mustikkatilanne. Onkin siis hyvä hetki palata onnellisuus-syiden pariin.


SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 2: Hyvä (itse tehty) ruoka

En ole ollut aina innostunut ruoanlaitosta. Suurimman osan elämääni olen elänyt ruispaloilla ja makaronilla (ketsupin kera), ja mielestäni pärjännyt aivan mainiosti. Joitain vuosia sitten tapahtui kuitenkin sellainen muutos, että taloudessani olikin yhtäkkiä mies, joka tykkäsi syödä. Mitä enemmän, sen parempi. Turjake viis veisasi leipäpaloistani, sillä eiväthän ne mitään oikeaa ruokaa ole, ja niin pikku hiljaa esimerkkiä seuraten rupesin minäkin häärimään enemmän kyökin puolella.

Välillä saatan edelleen taantua hetkeksi ruispala-asteelle, mutta vaiheet ovat yleensä lyhyitä. Hyvän ruoan itse valmistaminen alusta loppuun on kuitenkin niitä elämän pieniä iloja, joihin jokaisella meistä on varaa.


Eilen olin täysin lukossa ruoan suhteen. Olen kokkaillut viime aikoina jo ties kuinka monta kertaa wokihkoa (kasviksia + paljon voita + paljon mausteita), ja jotain muuta tuli keksiä. Onneksi on ruokablogit! Pienen kaivelun jälkeen vastaani tuli Chocochilin linssi-punajuurilaatikon ohje, ja sellaisen iltasella pyöräytin.

LINSSI-PUNAJUURILAATIKKO

650 g punajuuria
2 dl vihreitä linssejä
hyvä loraus oliiviöljyä
vajaa 0,5 tl muskottipähkinää
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (lisäsin keitinveteen suolaa ja laakerinlehden).
Kuori punajuuret ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Sekoita punajuuriraasteen joukkoon oliiviöljy, keitetyt linssit, muskottipähkinä ja timjami. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Levitä seos uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Peitä foliolla.
Paista vuokaa foliolla peitettynä 225 asteessa, kunnes laatikko on laatikkoa eikä keittoa. Otin puolen tunnin jälkeen folion pois ja paistelin vielä noin 15-20 minuuttia.


Tuli oikein hyvää, ja tästä takeena on myös kahden kämppiksen sana. Lisäksi tein koulutyyliin porkkana-appelsiinisalaattia ja kylläpä sekin maistui näin vuosien tauon jälkeen. Varmasti teen näitä kumpaakin vielä toistekin.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Aina ei ole hyvin

Pelkojen mörköarmeija muutti sänkyni alle. Taistelen vastaan väkevästi, mutta en ole välttynyt tappioilta.

Elämä on kaunista, aurinko paistaa, lähi-kioskilla myydään irtokarkkeja kappalehinnoin ja kylään voi yhtäkkiä tulla saksalaisia suursyömäreitä. Sen kaiken välillä unohdan, ja mieleni valtaa ikävimmät mietteet, rintaan kiertyy ahdistus.

Jospa vain tuijottelisi seinää sunnuntain. Kai ne mörköparat joskus nälkään kuolevat, kunhan vain varoo ruokkimasta?

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Uusi kotikolo, vanhat hyvät kujeet

Muutto sujui mainiosti, etukäteen kaavailluilta tapoilta ja tappeluilta vältyttiin (harvat ihmiset ovat stressaantuneina parhaimmillaan) ja pidän erittäin hyvänä enteenä juuri lauantaina pitkästä aikaa näkynyttä aurinkoa.

Elo täällä Vuohenpäässä (tai -päällä, emme ole vielä keskustelleet kotimme nimen taivutusmuodoista) on lähtenyt käyntiin paremmin kuin hyvin! Nautin kodin laittamisesta, ilmapiiri on luova, rento ja avoin, ja asiat tuntuvat soljuvan paikoilleen kuin itsestään (no joitakin kirjahyllyjä ja sen sellaisia on joutunut vähän avittamaan). Tiivistäen: oon tosi mielissäni ja innostunut!

Parin päivän aikana olemme ehtineet jo kaikenlaista. Olemme ainakin
asetelleet kukkasia


tuhonn... siis parannelleet vuokranantajien omaisuutta


ja kestinneet vieraita.


Ja kyllä, meillä on maailman hienoimmat tapetit!


Tervetuloa kylään kuomat!