Sata syytä olla onnellinen, nro 2

Teimme pelkomörköjen kanssa sopimuksen: tarjoan heille mukavat asuinsijat huoneestani sillä ehdolla, etteivät ne enää sekaannu asioihini. Aurinko saapui tänä aamuna vahvistamaan aselevon, ja nyt olenkin päättänyt suurimman ongelmani olevan pakastimen huonolta näyttävä mustikkatilanne. Onkin siis hyvä hetki palata onnellisuus-syiden pariin.

SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 2: Hyvä (itse tehty) ruoka

En ole ollut aina innostunut ruoanlaitosta. Suurimman osan elämääni olen elänyt ruispaloilla ja makaronilla (ketsupin kera), ja mielestäni pärjännyt aivan mainiosti. Joitain vuosia sitten tapahtui kuitenkin sellainen muutos, että taloudessani olikin yhtäkkiä mies, joka tykkäsi syödä. Mitä enemmän, sen parempi. Turjake viis veisasi leipäpaloistani, sillä eiväthän ne mitään oikeaa ruokaa ole, ja niin pikku hiljaa esimerkkiä seuraten rupesin minäkin häärimään enemmän kyökin puolella.

Välillä saatan edelleen taantua hetkeksi ruispala-asteelle, mutta vaiheet ovat yleensä lyhyitä. Hyvän ruoan itse valmistaminen alusta loppuun on kuitenkin niitä elämän pieniä iloja, joihin jokaisella meistä on varaa.

Eilen olin täysin lukossa ruoan suhteen. Olen kokkaillut viime aikoina jo ties kuinka monta kertaa wokihkoa (kasviksia + paljon voita + paljon mausteita), ja jotain muuta tuli keksiä. Onneksi on ruokablogit! Pienen kaivelun jälkeen vastaani tuli Chocochilin linssi-punajuurilaatikon ohje, ja sellaisen iltasella pyöräytin.

LINSSI-PUNAJUURILAATIKKO

650 g punajuuria
2 dl vihreitä linssejä
hyvä loraus oliiviöljyä
vajaa 0,5 tl muskottipähkinää
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (lisäsin keitinveteen suolaa ja laakerinlehden).
Kuori punajuuret ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Sekoita punajuuriraasteen joukkoon oliiviöljy, keitetyt linssit, muskottipähkinä ja timjami. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Levitä seos uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Peitä foliolla.
Paista vuokaa foliolla peitettynä 225 asteessa, kunnes laatikko on laatikkoa eikä keittoa. Otin puolen tunnin jälkeen folion pois ja paistelin vielä noin 15-20 minuuttia.

Tuli oikein hyvää, ja tästä takeena on myös kahden kämppiksen sana. Lisäksi tein koulutyyliin porkkana-appelsiinisalaattia ja kylläpä sekin maistui näin vuosien tauon jälkeen. Varmasti teen näitä kumpaakin vielä toistekin.