Kynä sauhuaa aamuin illoin ja usein päivisinkin. Vaan ei niitä semmoisia ole tänne tarkoitettu. En ehkä ole ollut hetkeen varma, mitkä asiat sitten on? Kausia, vaiheita, onhan niitä, nyt sitten hiljaisempaa tällä saralla.
Ulkona on niin vihreää, että melkein nousee vesi silmiin. Paisuva, pursuava, pirskahteleva elämänvoima, kuinka onnellinen sitä onkaan saadessaan jälleen nähdä tuon kaiken kauneuden!
Kuinka sitä voisi muuta kuin nöyrästi kiittää, ja iloita saaduista lahjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti