Vuotta on helppo miettiä, kun on mihin verrata. Olin viikonloppuna käymässä isän luona, kuten noin vuosi sittenkin. Silloin karautin kylään itse ajaen bussikyydin sijaan, olin ensimmäisellä omalla automatkallani. Kesä oli ollut raskas, mutta ennen kaikkea kasvattava ja symbolisena pisteenä i:n päällä ajelin muutaman sadan kilometrin rengasmatkan, koska kypsät aikuiset uskaltavat ajaa yksin pidempiä matkoja.
Olin silloin matkasta tohkeissani ja olen vieläkin. Yksin, omaan tahtiin matkaamiseen kiteytyy niin paljon: itsenäisyys, vapaus, rohkeus, voima, päämäärätietoisuus, uskallus ja rauha. Huudatin musiikkia ja lauloin pois kaiken kesän ja alkusyksyn ikävän ja surun, keräsin voimia tulevia koettelemuksia varten, sisäistin niskaani yhtäkkiä kaatuneen vastuun merkityksen.
Tämä toukokuussa kuvattu pienokainen oli kasvattanut kesän aikana monta uutta oksaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti