Demoniset karkkivärit

En tiedä mikä paha henki minut valtasi Karnaluksissa bambulankoja valitessani, mutta ostoksia tutkiessani huomasin kokonaista kaksi kerää epämääräistä vaaleaa persikan sävyä. Jos ihmisellä ylipäätään voi olla inhokkivärejä, niin persikka on ehdottomasti minun. Se on sellainen epäväri, joka ei oikein sovi kellekään, paitsi ehkä 80-luvun epämukavalle nahkasohvalle. Ja sitten menen ostamaan sitä, ja vielä pastellin sävyssä. Kaksi kerää!

Ehkä luulin sitä vaaleanpunaiseksi (joka olisi myös uusi aluevaltaus väripaletissani, mutta jollain tavoin hyväksyttävämpi), tai en vain ajatellut. Johonkin se kuitenkin on käytettävä, ja ajattelin, että luutuna menee mikä vaan, jopa pastellipersikka.

Ja kappas! Kuten kämppis huomautti: niin kuin tarvitaan pimeyttä, jotta valo erottuisi, tarvitaan myös persikkaa, jotta muut värit saisivat loistaa. Yhdistettynä kirkkaampiin väreihin lopputulos on aika herkullinen ja muistuttaa söpöjä sokerikuorrutteisia kuppikakkuja! Vaalea pehmentää mukavasti vahvempia värejä, ja tekee kokonaisuudesta suorastaan suloisen.

Tämä ohje ei myöskään vaatinut sovellusta, vaan osasin tehdä ihan juuri niin kuin käskettiin. Kiva malli, kivalta näyttää, kivajesjes. (Ei syytä huoleen kuitenkaan, ostin myös ison läjän niitä "minun" värejäni, maan sävyjä ja muita murrettuja. Että ei tässä nyt aivan hulluksi olla tultu, tai hullummaksi ainakaan.)