Jäillä ja vähän kivisillä poluilla

Laskiaissunnuntaina ulkoiltiin, oikein koko perheen voimin: kämppikset, minä ja mielitietty. Käveltiin Tahmelan rannasta Saunasaareen, sieltä Pispalanharjulle syömään Cafe Tiibettiin ja lopulta illansuussa vielä Iidesjärven yli Viinikasta kotiin. Aurinkoenergia kihisi suonissa vielä illan hämärässäkin!

Palasin jäille seuraavana päivänä, mukanani vain nenäliina ja kamera. Näitä kuvia on varmastikin tulossa vielä lisää.

Tuon sinisen täydellisyys lähes salpaa hengen! Pienenkin järven jäällä on suuri ja lempeä avaruuden tuntu, kaikki on kaukana ja hiljaisempaa. Autiudessa on omanlaisensa turvallisuuden tunne, vaikka olenkin nähtävillä, minäkin voin nähdä kaiken. Ja toisaalta kaikki on perspektiivissä: vaikka tämä järvi onkin pieni, olen minä pikkuruinen sen pinnalla. Olen aina vähän arastellut jäällä kulkemista, keskitalvellakin, ehkä tämä rohkaistuminen on yksi niistä muutoksista, joita "uusi minä" on saanut aikaan.

Luin suosituksesta Mirkka Rekolan esseeproosakokoelmaa Muistinavaruus, ja kämppiksen hyllystä löytynyttä runokokoelmaa Virran molemmin puolin. Aluksi luin sanoja, sanoja, sanoja, sitten yritin keskittyneemmin ja turhauduin. Olen tyhmä, en vaan tajua! Kuin yrittäisi ratkoa piilosanaa, paitsi ettei tähän ole selkeitä sääntöjä ja ohjenuoria, joiden mukaan kulkea.

Tänään yritin uudelleen. Aloitin runokokoelman omaelämäkerrallisesta esipuheesta (joka löytyy myös Muistinavaruudesta), etsin vihjeitä ja yritin keskittyä, mieli tarkkana, mutta rentona ja vapaana. Hyppäsin puoliksi yli Muistinavaruuden muita runoilijoita koskevan osuuden, ja löysin jo jonkinlaisen tuttuuden tunteen. Kielellinen ilmaisu on vain niin kaukana siitä, mihin olen tottunut ja millaista tulkitsen automaattisesti.

Haluan pureutua tähän tovin, toivon keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni kohentuvan nopeasti. Pohdin aamusta sellaista, että olen koko ikäni etsinyt vastauksia, ehkä nyt olisi hyvä keskittyä kysymyksiin. Lopullisen vastauksen etsiminen saa minut turhautuneeksi, sillä ei mikään vastaus ole lopulta ristiriidaton. En osaa olla varma mistään, ehkä sen asian kanssa olisi hyvä tulla sinuiksi. Rekolalla varmaankin on siitä sanansa sanottavana.