Elämä on kaunista, aurinko paistaa, lähi-kioskilla myydään irtokarkkeja kappalehinnoin ja kylään voi yhtäkkiä tulla saksalaisia suursyömäreitä. Sen kaiken välillä unohdan, ja mieleni valtaa ikävimmät mietteet, rintaan kiertyy ahdistus.
Jospa vain tuijottelisi seinää sunnuntain. Kai ne mörköparat joskus nälkään kuolevat, kunhan vain varoo ruokkimasta?
Mut kauniita kuvia oot napsinu, mörönvarjoja!
VastaaPoistaKiitos! Noi on kyllä ennemminkin niitä hyvisten puolella taistelevia :)
Poista