(Oho, sain otettua kuviakin, aikamoista!)
Ensimmäinen kuva esittää joulun alla tekemääni kranssia. Siihen tarvittiin noin karsinallinen heinää, reilusti rautalankaa, kouluni suomat moninaiset materiaalivaihtoehdot sekä useita tunteja koulutovereiden mielipiteiden kyselyä.
Olen ihaillut pitkin syksyä tuota lehdettömän mustikanvarvun yksinkertaisuudessaan kiehtovaa elekieltä, ja siispä halusin sen pääsevän valokeilaan "paljasta" heinää vasten. Lisäksi koristeena on sammaleisia risuja, pari villapalloa, narua sekä kaarnan palasia.
Ihan tyytyväinen olen tähän kyllä, vielä kun se löytäisi arvoisensa paikan (mur kerrostalo mur paloturvallisuusvaatimukset mur käytävien siisti, yhtenäinen ilme mur).
Sisustaakin piti. Sinitarra ei riittänyt näitä poloisia seinällä
pitämään, joten oli tartuttava järeämpiin aseisiin. Kortteja en halunnut
rei'ittää ja sellaisia paperinipistimiä vai miksi niitä nyt
kutsutaankaan en jaksanut kaupungilta lähteä hakemaan - ajattelin
klemmareiden ajavan saman asian, ja niinhän se olikin.
Aivan täydellisen
tyytyväinen en noihin nastoihin ole, mutta prototyyppi tuntuu toimivan.
Käyrätorvista otsikossa puhuin siksi, että klemmari ko. nimellä
englannin kielessä tunnetaan. Varmaan kaikille ihan itsestäänselvä
juttu, mutta minulle se oli uusi pikkuhuvitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti