Ilostuksia

Kävin tuossa eräänä päivänä kävelyllä. Päädyin pienen metsäpolun alkuun, ja lähdin talsimaan sitä pitkin kohti tuntematonta. Minnekään taikametsiin en kuitenkaan tullut eksyneeksi, vaan ihan tuonne Kalevan Prismaan.

Se olikin kyllä varmaan parempi, sillä löysin sieltä sekä kaipaamani kevät-/kesätossut (ja vielä alennuksella!) että irtonaiset kirsikkatomaatit! Jälkimmäiset kulkivat super-etuliitteellä, mutta en oikein saanut selkoa siitä, mikä niissä nyt niin superia oikein oli. Vaan samapa se, iloinen olen löydö(i)stäin!

Kaupassa oli myös kattava luomu-osasto, vaan ei ensinkään kotimaisia porkkanoita. Liekö ovat jo niin nuuduksissa talven jäljiltä, ettei niitä viitsi tyrkylle laittaa. Suomalaisia avomaankurkkuja kylläkin tiskistä löytyi, tähän aikaan vuodesta! Kaikkea ne keksii.

Mutta se kauppareissusta, ja palataan hetkeksi takaisin sinne mukavalle metsäpolulle.

 

Ihanat sinivuokot ja pienoinen koiranputkivauva piristivät suuresti mieltä, ja loivat uskoa kesän tuloon. Kyllä se sieltä vielä! Katkenneen puun kohdalla täytyi ryhtyä pohtimaan vanhaa kysymystä siitä, kuuluuko puun kaatumisesta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa. Komea jysäys tuosta varmasti on kuulunut, jos on kuulunut.

Kotimatkalla pysähdyin vielä ihastelemaan kukkaistutuksia. Eiväthän ne vielä täydessä loistossaan ole, mutta syksyn ja talven yksitoikkoisuuden jälkeen pienetkin värinpilkahdukset nostavat hymyn huulille. Olipa kukkien kimpussa pari pulskaa kimalaistakin!

Jo alkuviikosta ihmettelin lähipuistoomme ilmaantunutta taideteosta, ja nyt sain sen ikuistettua. Lasketaan nyt tämäkin pian koittavan kesän merkiksi, vaikka vähän valitusta linjasta poikkeaakin. Ilostutti kumminkin.

Simakin on laitettu tulemaan, raportoin siitä sitten enemmän, jos se osoittautuu juomiskelpoiseksi. Jotenkin vain epäilyttää sen onnistuminen, kun yhdistelin kahta-kolmea ohjetta ja pihistelin kovin hiivan kanssa. Mainiota kiljun keittäjää ei minusta siis ainakaan tule, sen voin luvata.

Kävelyiden ja muiden tervehenkisten toimien lisäksi olen myös viettänyt mukavia iltoja anarkismista puhuen ja espanjalaisia alkoholituotteita nauttien (aloin vähän salaa haaveilla pienestä baarikaapista, josta voisi kylminä ja pimeinä iltoina, tai ihan muuten vaan, toki tietysti vain lääkkeeksi, ottaa pienet naukut vaikkapa mantelilikööriä maidon kera) sekä kihlajaisia juhlien.

Vaikka joskus kaikki tuntuu vähän nahkealta ja ikävältä, on sitä elämässä aika paljon kivojakin juttuja. Kuten nyt vaikka aurinko ja västäräkit. 

Always look on the bright side of life!