Lisääntyneen valon ja auringonpaisteen innoittamana olen pessyt olohuoneen ikkunat (eli 2/5 urakasta takanapäin!) ja vaihtanut verhot. Oikein hyvänä porkkanana nuo uudet verhot toimivatkin, muuten olisi varmaan jäänyt koko pesutouhu odottamaan sitä jossain kaukana hamassa tulevaisuudessa siintävää oikeaa hetkeä. En saanut niitä kellertäviä kesäverhoja, joista haaveilin, mutta menettelevätpä nuokin.
Ajattelin, etten halua mitään kovin kirjavakuvioista (sillä kuten mainittua, kirjavuutta tässä huushollissa riittää ilmankin), mutta olisi sitä väriä kuitenkin saanut minun makuuni olla vähän enemmänkin. Yllättävää, että silti mieluummin liian vähän kuin liikaa kuulostaa hyvältä, aikuisuus - täältä tullaan?!
(En muuten yleensä osta mitään tavaroita uutena, alusvaatteita lukuun ottamatta, nyt olen lähiaikoina ostostellut niissä molemmissa suurissa ruotsalaisissa! Voi ihminen ja hänen "tarpeensa"...)
Säilytyskoreja sen sijaan en ole hairahtunut ostamaan, vaan päätin vihdoin ja viimein väkertää jotain sen suuntaista noista muutamasta kilosta trikookudetta, jotka joskus viime syksynä hankin. Pannunalusen tein jo aiemmin, ja nyt rykäisin tuon korimaisen asian. Kokoa tuli juuri sen verran kuin kerässä oli kudetta, isompi se saisi olla, mutta harjoituksena menee. Ranne kipeytyi ja hartia jumittui, paremmalla ergonomialla seuraavalla kerralla! En kuitenkaan suosittele henkeä pidätellen mitään matto-raportteja odottelemaan. Ainakaan ihan vielä.
Eilen kirpparilta tarttuivat mukaan nuo puunväriset aluset, neljä kappaletta eurolla. Ajattelin, että olisi kiva saada keittiön pöydälle neljä samanlaista alustaa. Kyllähän sitä kaikenlaisesta aina haaveilee ja sitten käykin toisin - yksi noista kun on huomattavasti vaaleampi kuin kolme muuta (eli kerrankin voin sanoa, että kuva ei valehtele värejä mihin suuntaan sattuu). Ovat ne silti muuten samanlaiset, joten ihan tyytyväinen hankintaani olen.
(Kuten avokki totesi ostamastani keittiön kattolampun varjostimesta, joka toimii hieman epäkelvosti: "Kolmella eurolla saa kolmen euron varjostimen" - eurolla saanee siis euron aluset.)
Leipähaaste on muuten jatkunut kuin itsestään, eikä kaupan leipäosastolla ole juuri tullut pyörittyä. Siitä "hiivapaketin riekaleita taikinassa kääk" -tapauksesta viisastuneena olen pakastanut hiivan kelmuun käärittyinä puolikkaina. Palaa en ole erikseen sulattanut, vaan leipomisneste on ollut hieman tuoreeseen tarvittavaa lämpimämpää. Hiiva sulaa hetkessä ja on toiminut mielestäni aivan hyvin (toisella kerralla erinomaisesti, toisella kertaa ok:n arvoisesti, keskiarvo siis mielestäni toimivan puolella).
Ohjeena olen käyttänyt edellisessä tekstissä ollutta Sekosämpylöiden mallia, eli perusasiat ruisjauhopaketin reseptistä, jauhot oman maun mukaan. Tällä kertaa myös lisäsin öljyä, mutta sen vaikutusta jauhoisuuteen en huomannut. Leipominen itsessään oli kuitenkin minusta helpomman oloista.
Toissa päivänä kävin kävelyllä ja aurinkopäissäni ostin narsisseja. Tuolla ne poloiset nyt nuokkuvat parvekkeella ja katselevat lunta, että wad is dis shit! Kuten minäkin.
Kevätkänni vaihtui siis eilisen aikana melko tujakaksi krapulaksi, ja vähän meinaa itkettää joka kerta kun ikkunasta ulos vilkaisee. Parasta olisi nyt saada käännettyä ajatukset koulutöihin, niissä kun on lähinnä tehtävänä viljelysuunnitelmaa ja mikäs sen kev(/s)äisempää! Sitä ennen taidan kuitenkin vielä hieman haaveilla teekupeista, sellaisenkin tarpeen kun olen näemmä saanut itselleni hankittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti