sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ihanan paljon ei-mitään!

Työpäivät ovat menneet aika lailla samaa rataa kuin aikaisemminkin: kymmeneksi työmaalle, neljän tienoilla lähtö kotiin, kotona ruoanlaittoa ja syömistä ja siinäpä se päivä sitten jo onkin. Ruokaosastolla ei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa, ja yleensä kun aterian eteeni saan olen niin nälkäinen ettei kameran esiin kaivaminen käy mielen vieressäkään.


Alkuviikosta jouduin kulkemaan töihin bussilla pyörän kumin puhjettua, ja huomasin olevani noina päivinä varsin äkäinen. Bussiaikataulujen armoilla eläminen ei ole yksi stressittömän elämän avaimista, huomasin ma.

Mietin, olikohan ärtymykseni syynä myös liikunnan puute. En oikein tohtisi tähän arvaukseen luottaa, tunnettu sohvaperuna kun olen. Olen saanut kuitenkin yllättävän vähän tankoraivokohtauksia, jotka olivat aiemmin arkipäivää. On tässä siis jotain henkistä kehitystä varmaan tapahtunut.

Lopulta pyörä saatiin kuitenkin kuntoon, ja hankin uuden satulankin! Edellinen kun aiheutti ikäviä tuntemuksia haaruksissa, tosin tämä taas muljuttelee inhasti takamusluitani. Kuinkahan erikoinen ahteri minulla on, kun mikään ei tunnu sille sopivan? Onneksi pyöräilyä päivässä ei tule noin 9:ää kilometriä enempää, kyllä sellainen matka menee vaikka istumatta.


Viime viikonloppu meni varsinkin lauantain osalta paikasta toiseen juostessa, joten tänä viikonloppuna en ole tehnyt oikeastaan mitään. Ja kuinka valtavan hermoja hellivää aikaa olenkin viettänyt! Päätin, etten tee mitään "pakollista", vaan teen vain asioita, joita haluan.

Näemmä kuitenkin olen halunnut pestä useamman koneellisen pyykkiä, kirjoittaa harjoittelupäiväkirjaa, pyyhkiä jääkaapin, vaihtaa lakanat ja niin edelleen. Kaikenlaista sitä saakin aikaan, kun ei pakota. Ja aika usein varsinkin siivousasiat tuntuvat etukäteen valtavan suurilta, mutta lopulta ovat hujauksessa tehty.


Touhujen vastapainoksi olen lukaissut yhden Christien (Idän pikajunan arvoitus - mainio kuten Christiet yleensäkin), käynyt tavanomaisella torireissulla (josta mukaan tarttui kurkkujen ja tomaattien lisäksi Kalevala - "karjalais-suomalainen kansaneepos, Karjala-kustantamo, Petroskoi 1979") ja muutenkin vähän käppäillyt kylillä, saunonut ja ollut vain. Ah auvoa!

Ja mikä parasta, tätä on luvassa vielä monta tuntia, kun kello ei ole vielä edes puoltapäivää.

Kuvissa ovat esittelyssä parvekkeemme kukat. Otin jälleen uuden askeleen kohti mummoutta, ja samettikukkien kaveriksi valitsin pelargonian. Vaan onhan se kaunis kukka, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja mummo tykkäsi, kun soitin ja kyselin hoito-ohjeita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti