Kerhossa lapset ovat tykästyneet niin kovasti peltipurkkiaskarteluihin, että tänään piti käydä tyhjentämässä ystävienkin metalliroskis materiaaleista omien varantojen hujahdettua loppuun. Lisäksi simppelit ystävännauhat sekä paperihelmet ovat olleet aika iso hitti.
Samalla olen itsekin saanut takaisin hetken nukuksissa ollutta näperrysinnostusta, vielä pitäisi keksiä, että mitä sitä. Puikot ja koukut kiinnostaisivat, mutta ei mitään villasukkabluesia haluttaisi näin keskikesällä lauleskella. Ehkä viimein kerin ne trikookuteet, ja... Niin. No, kyllä sitä aina jotain keksii!
Pienellä tauolla ollut Mrrrttakerhomme kokoontui jälleen sunnuntaina, ja innostuinpas minäkin viimein askartelemaan itselleni purnukan. Historia-lehdet ovat kyllä mitä mainiointa kamaa tähän touhuun (tosin kerhon lapset tuntuvat vannovan enemmän Aku Ankan nimeen).
 |
| Kuva ennen, oikeanpuoleinen alkuperäiskuosissa, vasemmalla jo hiottu versio. |
 |
| Ja jälkeen. Aika hienot, eiks vaan! |
Pari tekstiä sitten mainittu keräysretki typistyi lopulta lähteellä ja kirpparilla käynniksi, mutta työpäivien lomassa olen saanut vähän asiaa korjattua.
Hauskaa miten paljon metsäapila kuivuessaan muuttaa väriään! Apiloiden lisäksi olen kerännyt peltokortetta ja hiukan ratamoa, jotka roikkuvat eteiseen rakentamassani kolmikerroskuivurissa (eli kolmella narulla).
Viime viikon stressaantuneisuuden ja melkeinpä ahdistuksen jälkeen tämän viikon kaksi työpäivää ovat sujuneet melkeinpä hilpeissä tunnelmissa. Kenties edellisen ei-mitään viikonlopun aikana opin ottamaan rennosti?
Ja vielä eräs viime aikojen innostus: lukeminen! Kun se Christie sitten otti ja mennä humpsahti yhdessä päivässä, ja kirjastokin oli jo kiinni, sain viimein eilen tartuttua joulusta hyllyssä pötköttäneeseen Kathryn Stockettin Piikoihin. Vaikka olin kuullut kirjasta kovasti kehuja, olin sen lukemista lykännyt ajatellen sen olevan kauhea ja ahdistava, siis teemaltaan, ei tyyliltään. Nyt olen jo 400 sivun paremmalla puolella, ja vain vaivoin sain itseni hetkeksi irrotettua sen imusta.
Voi tarinat ja mielikuvituksen pyörteet, taas olette saaneet minut koukkuunne! Juhannukseksi hain kirjastosta muutaman Agathan (vähemmän yllättäen hylly oli aika väljä arvon Damen kohdalta) sekä Siilin eleganssin, joka on ollut lukulistalla jo iän päivää. Ihanaa, kun on vapaata ja saa vain olla ja lukea ja tehdä käsitöitä!
(Onkohan tämä kaikki nyt sen yhden, niin kovin viattoman oloisen pelargonian syytä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti