En ole koskaan asunut varsinaisesti maalla, vaikka moni koko kotipitäjääni maaseutuna pitääkin. Se ainoa kotinani toiminut omakotitalokin sijaitsi alle kahden kilometrin päässä keskustasta. Serkkujeni luona (ihan oikeasti) maalla tuli kyllä lapsena vietettyä paljon aikaa, mutta siitäkin on jo vuosia. Siksi kenties hämmästelenkin jatkuvasti kaikenlaista pientä kätevää, jota tämän talon ja sen piharakennusten uumenista esiin pulpahtelee. (Juu on siellä varmasti paljon tarpeetontakin, mutta se on eri juttu se.)
Hyvänä esimerkkinä toimikoon mattojen pesu. Kun kaupungissa matot on raahattava jonnekin kilometrien päähän matonpesupaikalle, ja työvälineinä toimivat raaka voima ja sinnikäs hinkutus, toimitaan täällä seuraavasti: matot likoon mäntysuopaveteen, sopivan ajan kuluttua levitys matonpesuhetekalle (!), painepesurilla huuhtelu ja siinä se. Kuivaustelineeksi sopivia puunrunkoja ja pukkijalkojen tyylisiä lautaviritelmiä kannettiin permannolle vain jostain. Kaikkea löytyy, ja mitä ei, sitä ei tosiaankaan tarvita.
Nyt täytyy jatkaa marjapuskien kimpussa ahkerointia, jotta illalla saadaan laittaa mehumaija porisemaan. Kyllä sitä näin hellesäällä täällä olosta nauttii, miinusmerkkisillä ilmoilla varmaan olisi toinen ääni kellossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti