maanantai 26. elokuuta 2013

Turhuuttako vaiko eikö

Jos minulla olisi toimintakuntoinen kamera, näyttäisin yhdellä kuvalla tämän hetkisen olosuhteeni, vaan kun ei ole, niin täytyy tyytyä tuhanteen sanaan. (No ehkä vähän vähempikin riittää.)

Istun sängyllä risti-istunnassa ja ympärilläni on kasvikirja, epämääräisiä paperilappusia, joissa lukee kasvien nimiä, kasvupaikkoja ja päivämääriä sekä iso nipullinen A3-kokoisia pahveja kolmeen kasaan jaoteltuna, joissa kussakin on kontaktimuovein kiinnitettynä yksi tai useampi kasvi. Tämänhetkisenä tehtävänäni on nimetä nuo kasvit (sekä suomen että tieteen kielellä), kertoa niiden suvut, keräyspaikat ja -ajankohdat. Vain ja ainoastaan sitä varten, että voin esittää koulussa muka osaavani kasvitietoutta. 

Siis: tee työtä, jolla on tarkoitus?

Onhan tämä toisaalta ihan leppoisaa pientä puuhastelua, mutta toisaalta hölmöä - kunhan opettajani on nivaskan katsonut läpi ja arvostellut tietämystäni, on koko kasa pelkkää roskaa. En ole jaksanut panostaa kasvien käsittelyyn niin paljon, että tästä miksikään loppuiän aarteeksi olisi.

Vaan ei kai mikään koskaan turhaa ole, eikä oppi ojaan kaada! Vai?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti