Viime merkinnässä murehdin, että mitä täällä kaupungissa nyt sitten oikein pitäisi tehdä. Yhden vastauksen sain tänään, kun eksyin keskustahaahuillessani Kansanperinnekarkeloihin Pekko Käppiä ja Aaltoa kuuntelemaan. Pidin, nautin ja syvennyin niin. Ensiksi mainittua olen pyrkinyt katsomaan jo ties kuinka monta kertaa aina siinä onnistumatta, jälkimmäiseenkin on ollut tarkoitus tutustua "sitten joskus kun".
Mainiota vastapainoa olivat nämä karkelot viimeöiselle suljettujen ikkunoiden ja ovien läpi asuntoon kaikuneelle Cheek-jumputukselle.
Puolensa ja puolensa tässä taajamaelossa...
(Ps. Ai niin, tein eilen toisenkin piirakan, kaura-omenapaistoksen. Ei ollut erikoista, toisella reseptillä seuraavalla kertaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti