Eikäleipä(set)

Jotkut asiat tuottavat minulle vuodesta toiseen hankaluuksia, vaikka kuinka yrittäisin taitojani harjoittaa. Eräs näistä asioista on leipominen, erityisesti leivän leipominen. Sellaista varsinaista leipää en ole tainnut koskaan edes kokeilla, sillä sämpylöissä ja muissa kakkaroissa on ollut minulle riittävästi haastetta.

Jauhoja olen kuitenkin kaappiini hankkinut, ja kun leipäpussin pohja alkoi eilispäivänä uhkaavasti vilkkua, päätin ryhtyä leipomuspuuhiin. Sopivan helpon oloisen ohjeen löysin täältä. Jo alussa aloin epäillä ohjeen lukutaitojani, sillä mielestäni taikinaan tuli liikaa jauhoja. Mutta, mitäpä minä tietäisin, siispä taikina tiskialtaaseen kellumaan ja kuplimista odottamaan.

Jos ohjeessa mainittua kuplintaa olisin jäänyt vartomaan, tuijottelisin taikinakulhoa vieläkin. Noin tunnin jälkeen päätin taikinan olevan valmista jauhojen ja muiden lisäämistä varten. Jos hetkeä aiemmin vain epäilin taikinassa olleen liikaa jauhoja, nyt jossain itsevarmuuspäissäni tulin siihen tulokseen, ettei sitten laiteta jauhoja ohjeessa mainittua määrää. Vehnäjauhot tippuivat siis lähes kokonaan pois.

Koossa sain taikinan kuitenkin pysymään, alla ovat kuvat ennen paistoa.

Jälkeen-kuvia ei ole, sillä lopputulos on aika lailla samanlainen kuin alla olevassa kuvassa. Eivät ne nyt ihan syömäkelvottomia sentään ole, mutta kun ajattelin sellaista kuohkeaa ruispalasta, johon saisi hampaansa upottaa... Kaikki kunnia ja glooria minulle kuitenkin siitä, että vaikka leipomistaitojani täällä morkkaankin, ei minun ole koskaan tarvinnut heittää taikinaa roskiin! (Toki standarditkaan eivät välttämättä ole korkeimmat mahdolliset, mutta ei kai se niin justiinsa ole.)

Ja ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin: kakkaroiden oheistoimintana sain viimein päätökseen erään vuosia to do -listalla olleen projektin, nimittäin rispaantuneet lehdistä leikatut reseptit ja omin kätösin ties mille kuitin taustalle kirjoitetut ohjeet viimein kirjojen ja kansien väliin! Olen omistanut jonkinlaisen reseptivihon jo lapsuudesta saakka (siinä ensimmäisessä oli muistaakseni etusivulla mikropuuron ohje, sekä neuvot valmiin hampurilaisen ja karjalanpiirakan mikrossa lämmittämiseen, ehkä myös maitokaakao - ei ihan mitään Junior Masterchef -juttua siis), tämä nykyinen on varmaankin ollut käytössä n. vuodesta 2000. Jokaista reseptiä en ole kokeillut, mutta ehkä nyt reipastun. Tuota kirjasta kun on niin  kovin paljon helpompi selailla kuin sellaista epämääräistä, ruttuista ja repaleista paperikasaa.

Ja ps. Kaikenlaisia vihjeitä ja vinkkilöitä leivän onnistumiseen otetaan vastaan! Ainahan sitä osaa vähän arvella, mikä olisi saattanut mennä pieleen, mutta pelkkien arvelujen perusteella on vaikeahkoa lähteä hommaa parantamaan.