maanantai 4. helmikuuta 2013

Puhallinsoitin-teema jatkuu

Koska kuva on jokatapauksessa kaamea, voinee sen väritkin huljauttaa harmaiksi.
 
Tein ruokaa, ja tällä kertaa ihan oikeasti ajatuksella mitä-kaapista-löytyy (paitsi parmesaani piti hakea kaupasta). Ulkonäkö pettää, varsin herkullista oli tuo mössö, jota myös suppilovahvero-ohratoksi kutsutaan.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja oma muokkaelmani/tiivistykseni aiheesta seuraa tässä:

Suppilovahvero-ohratto

n. 7 dl kasvislientä
pieni pakastepussillinen suppiksia (en tullut pakastaessa punninneeksi, joten ei haisua määrästä)
1dl rikottuja ohrasuurimoita
voita & öljyä
1 keskikokoinen sipuli
ripaus mustapippuria

Tarjoiluun:
parmesaania

Keitä kasvisliemi ja pidä se kuumana - kiehautin aluksi 5 dl vettä ja yhden kasvisliemikuution, mutta lisäsin vettä myöhemmin, käytettyä tuli n. 7 dl. Pari desiä haihtuu höyrynä ilmaan, sen verran suurin piirtein saa siis keittämisohjeeseen vettä lisätä. Pannulle nakkasin sitten voita, sulatetut suppikset sekä sipulit. Annoin enimmän sienten nesteen haihtua ennen kuin lisäsi pannulle öljyä sekä ohrasuurimot. Pyöräyttelin niitä siinä hetkosen ja aloin lisätä kasvislientä. Lisäsin lientä pikku hiljaa, tarpeen mukaan nesteen haihduttua/suurimoihin imeydyttyä. Lopulta ihan pikkuisen kauemmin ohratto olisi saanut muhia ja suurimot kypsyä, mutta hyvää näinkin. Suolaa en lisännyt, sillä minun makuuni noissa suuresti inhoamissani (mutta kun niitä nyt sattuu kaapista löytymään) liemikuutioissa sitä on ihan riittävästi.

Niin, suppilovahvero on tosiaan englanniksi Trumpet Chanterelle, siitä tämä puhallin-teema. Puree minun yksinkertaisehkoon huumorintajuuni nämä! (Lisää sienten nimiä eri kielillä täältä muille yhtä yksinkertaisille)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti