Kakkua ja piirakkaa

Torstaina saimme osallistua ystävänpäivän kunniaksi järjestettyihin Kakkua ja piirakkaa -bileisiin. Ajattelin ensin tyrnijuustokakkua (jota olen ajatellut jo viime syksystä lähtien, nössöyttäni en ole kokeillut), mutta lopulta päädyin tällaiseen ratkaisuun:

Ei tämäkään pahalta näytä!

Ohje löytyy täältä (paprikan jätin väliin, ja oliivit olivat kalamata-sellaisia). Tein suurin piirtein puolikkaan annoksen, vaikka tuohon foliovuokaan olisi riittänyt vähempikin. Kuvittelin laittaneeni täytteitä runsaasti (vaikka en ihan noihin ohjeen määriin yltänytkään), mutta lopulta koko komeus maistui lähinnä muna-kerma-juustoraasteelta. Toki hyvää sekin, että ei sinänsä valittamista. Ja juhlissa piiras teki kauppansa, joten otettakoon se jonkinlaisena hyväksyvänä eleenä.

Ensi kerralla osaan ehkä vähän paremmin noita täytemääriä suhteuttaa, mutta jostainhan se on aloitettava. Mikä toimiikin hienona aasinsiltana toiseen samaisena iltana keittiössämme valmistuneeseen kakkupiirakka-asiaan.

Rakas avopuolisoni ei ole mikään intohimoinen keittiöihminen, mutta silloin tällöin häntä rohkaisen (eli pakotan) siipiänsä kokeilemaan. Ajattelin, että mokkapalat olisi vaikeustasoltaan sopivanlainen ohje yritettäväksi, ja niinhän se varmaan olisi ollutkin, jos miekkonen jaksaisi himppasen enemmän keskittyä määrien tarkkailuun. 

(Kuorrutuksessa kun on vähän väliä, laittaako siihen 100 vai 250 grammaa tomusokeria... Vaan mistäpä sen voisi tietää, jos ei ikänänsä ole moista tehnyt.) 

Hyviä mokkapaloista kuitenkin tuli, joten aihetta ylpeilyyn riitti! Juhliin vietäväksi kaakkusesta ei ollut, mutta jäipä sitten meille enemmän. Moni kakku päältä ruma, mutta herkkua sisältä!