En tarkoita nyt missään tapauksessa loukata tai haukkua ihmisiä, jotka näin toimivat. Jos totta puhutaan, osaltaan kateudesta tämäkin ärsyyntyminen ponnistaa. Ihailen ihmisiä, jotka harkiten valitsevat esineitä kotiinsa, osaavat nähdä mahdottomuuksissakin mahdollisuuksia, jaksavat pyöritellä huonekaluja nurkasta toiseen, inspiroituvat ja inspiroivat, ja tärkeimpänä - pitävät huushollinsa järjestyksessä.
(Ärsytystä kyllä aiheuttaa kirpparipalstoilta tutuksi tullut tapa vaihtaa pari kuukautta vanhoja sohvia uusiin, kun olkkarin värimaailma meni uusiksi! Tuollainen kulutushulluus tekee minut hulluksi.)
Haluaisin minäkin ehkä vaihtaa matot kevään kunniaksi vaaleampiin ja verhot kanssa, mutta kun nuo nyt sattuvat olemaan käyttökelpoisia ja ennen kaikkea jo olemassa. Tyydyn mieluusti vähän rupuiseen, mutta varsin ehjään ja toimivaan olkkarin pöytään, kuten myös iloiten tallustelen valtaisan, tummansinisen villamaton päällä, jota en olisi varmaan tullut muuten koskaan hankkineeksi - ne kun olen joskus ystäviltä ilmaiseksi saanut.
Ehkä kuitenkin tuo kateus lopulta johtaa jonkinlaisiin lopputuloksiin, ja teen kotini "ongelmakohdille" oikeasti jotain. Sillä välin katselen alla olevaa kuvaa ja hoen mielessäni: pidän siitä, että koti näyttää siltä, että siellä ihan oikeasti eletäänkin.
 |
| Ei mulla tavallisesti oo tuollaista hipsteritukkaa, kuhan piti kuvaa varten! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti