Jotain uutta, jotain keskeneräistä

Kerrankin innostuin kokeilemaan jotain jännittävää ja uutta. Ja mitä sainkaan aikaan?

Onko se ökkö? Onko se kakka? Ei! Se on jäätelö! Ja varsin paljon näyttääkin esikuvaltaan... No, aina ei voi onnistua, täydellisesti. Epäilyttävästä ulkonäöstä ja vaikeasti käsiteltävästä muodosta huolimatta maku kun on aivan mainio! Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, avunsa ovat enemmänkin raaka-aineiden vähyyden puolella. Tämä jos mikä on yksinkertainen ja helppo herkku.

Jätskiin tuli viiden desin purkki kookoskermaa (liian vähärasvaista, minkä huomaa - yli 20% olisi hyvä), noin desi hunajaa sekä puoli desiä kaakaojauhetta (sokeroimatonta). Sauvasekoittimella sur, ja vielä sekaan vähän pähkinärouhetta ja paloiteltuja taateleita (viimeksi mainittuja ei ole vielä tullut vastaan lainkaan, lieköhän ovat tuon jääköntsän pohjassa jumissa).

Tunti eikä toinenkaan pakkasessa vaikuttanut olomuotoon, joten jäätelö oli jähmettymässä lopulta lähes 20 tuntia. Vähempikin toki riittäisi, mutta tällä kertaa olosuhteiden pakosta näin. Haluttaa kyllä kokeilla tuota toisenkin kerran! Kenties seuraavalla kerralla ehdasta kermasta (se tullee lähempää kuin Malesiasta), eivätkä nuo pähkinät ja taatelit minun makuuni välttämättömiltä tuntuneet.

Lähimenneisyydessä taisin myös mainita jälleen virinneen käsityöintoni, ja eilen sainkin tartuttua tuumasta toimeen. Asetin itselleni haasteen, ja tuosta olisi tarkoitus jonain päivänä muotoutua matto! (Itse asiassa oranssi sellainen, pahoittelut kuvanlaadusta.) Vähän jännittää, mutta jospa se siitä, vähän kerrassaan.

Nyt yritän saada kodin ja muut asiat sellaiseen kuntoon, että voin huomenna rennoin mielin vastaanottaa vierailulle kaksi ystävätärtä. En malttaisi odottaa!

Ps. Tein kuin teinkin eilen uusien perunoiden keralle sitä kastiketta, ja voi jestas miten hyvää se oli! On noissa kerran-vuodessa -ruoissa oma taikansa, kiitos vaan vuodenajat ja sesongit.