Syynä tähän kokeiluun on se huomio, että (kasvis)ruokavalioni perustuu monelta osin eläinkunnan tuotteisiin, ja tämän toivoisin muuttuvan. Että voihan niitä eläimistäkin saatavia aineksia olla, mutta että ne olisivat herkku tai mauste, eivätkä ruokavalion pohja.
Suureen koitokseen päädyinkin heti kättelyssä, kun pizzanhimo iski. "Mitä on pizza ilman juustoa" murehdin, ja lopputulos oli yksi parhaimmista pizzoistani. (Tosin pikkaisen juustoa pizzaan eksyi, siitä myöhemmin.) Ajatusta hain aiemminkin mainitusta mozzarella-rucolasalaattipizzasta.
MELKEIN VEGAANI PIZZA
Pohjan tein tällä kertaa itselleni hyvin epäominaisesti korvakuulolta. Hiivaa, vettä, suolaa, jauhoja, öljyä, kyllä te osaatte jos minäkin.
Tomaattimurskaa hauduttelin pannulla parin punasipulin ja mausteiden kera, eikä sen ja pohjan lisäksi uuniin päätynytkään muuta kuin mozzarella-tyylistä soijajuustoa.
Kuuman pizzan päälle roiskittiin punaista pestoa (jossa oli kuin olikin juustoa, mutta ilmeisen vähän kun se ainesosalistalla oli toiseksi viimeisenä) ja lehtikaali-tomaatti-oliivi -salaattia, joka oli maustettu perinteiseen tapaan öljyllä, omenaviinietikalla, suolalla, pippurilla ja yrteillä.
Pisteenä iin päällä toimi valkosipuliöljy.
Suosittelen! Suosiosta kertonee myös se, etten ehtinyt saada pellillisestä kuvaa ennen kuin se oli jo huvennut nälkäisiin suihin.
Viikonlopuksi lähden yllä olevan kuvan maisemiin (kiitos serkulleni kuvasta). Otan mukaani yhden ystävän, lämpimiä vaatteita ja rommia. Ja koko menomatkan aion kuunnella Princeä ja ehkä ihan vähän myös Pink Floydia.
Ps. Muistutus: päivä on parasta aloittaa tanssimalla, varsinkin jos aurinko paistaa. Eikä enää itketä, ainakaan niin paljoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti