...yöt pitkät ja pimeät.
Itku kuristaa kurkkua vähän väliä milloin mistäkin syystä ("olipas tuo poika niin onnellisen näköinen maratonin maailmanennätyksensä jälkeen"). Ajatus toimii vain irtonaisina lauseina. Elämä tiivistyy kummallisiin lauluihin, jotka eivät oikein millään sovi, vaikka onkin joku, joka tietää mikä kirja pelastaa tulipalon uhatessa. Milloin viimeksi aurinko paistoi?
Asuntotiedusteluihini on vastattu kerran, ja sekin osoittautui huijaukseksi.
St. Pauliat sentään kukkivat, ja miksen olisi iloinen onnistuneesta viikonloppuajelustanikin. Vaan soisi näiden päivien jo jäävän. Jospa viimein kuolonkuussa sauvojen prinsessa ja tasapaino käyvät toteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti