Rätei ja lumpui

Vaikka aurinko paistaa ja ulkona tuoksuu jo kevät, palataan vielä hetkeksi jouluun. Kuten tavallista, aloitin lahjojen teon muka hyvissä ajoin, vain huomatakseni urakoivani niitä sormet verillä ja hikikarpalot otsalla aluspäivien pikkutunneille saakka. Kuvaamiset siis ajan puutteessa ja yleisessä hässäkässä jäivät, mutta tuleepa noita samoja juttuja tehtyä edelleen, tällä kertaa joulun sijaan syynä Facebookissa kiertänyt luovuushaaste.

Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis, käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?

Ja minähän lähdin, ensimmäisen paketin toimitin viime viikonloppuna. Toinen osa omin käsin tehtyä oli jo aiemmin blogissa nähty patalappu, toinen osa bambu-puuvillalangasta virkattu rätti. Tällaisia siis virkkasin myös joululahjoiksi, kuten niitä edellä mainittuja patalappujakin.

Lankoina Cheval Blanc Ambre (bambu 70%, puuvilla 30%)

Rätti on tehty Himppu-mummun patalapun ohjeella ja muistaakseni koukulla 2,5. Saa nähdä, miten tuo käytössä kestää, kun päättely ei ole mikään vahvin osaamisalueeni. Mietin myös materiaalin sopivuutta, sillä langan pesuohjeeksi sanotaan 30 asteen hienopesu. Rätit kun mielellään vähän vahvemmissa lämpötiloissa pesisi. Jään odottamaan käyttäjäkokemuksia! (Tosin kaikilta niitä tuskin saan, edellisvuonna virkkailin lahjoiksi tawasheja, ja isäni oli ripustanut omansa seinälle... Epäilen rätin kokeneen saman kohtalon.)

Siinä niitä rätei, mutta entäs sitten lumpui? Viime viikonlopuksi piti askarrella myös muita juttuja, kun tuon aikaisemman paketin saajan poikanen täytti kokonaiset 2 vuotta. Lahjatoiveista ohjeistettiin näin: Lahjoja ei tarvita, mutta kierrätetyt, itse tehdyt tai aineettomat jutut ovat toki mukavia muistoja. Omalla kohdallani tuo ei-mitään -toive on harvemmin toteuttamiskelpoinen, jotain siis halusin keksiä. Kaikenlaisia hienoja suunnitelmia matkan varrella ehtikin olla, mutta lopulta ajan, energian ja materiaalien puutteessa päätin purkkiaskarrella. 

Eli näinikkään:

Lisäksi lahjaan kuului paketillinen puuvärikyniä, teroitin sekä muovailuvahaa. Niin ja virkattu K-kirjain. Piti tulla koko nimi, mutta tuossa yhdessä kirjaimessa oli jo ihan riittävästi tekemistä...

Olin jo aiemmin Marttakerhossamme tehnyt prototyypin, ja nyt sitten jatkokehittelin purkin lopulliseen muotoonsa. Materiaalivaatimukset eivät tuossa päätä huimaa: työhön tarvitsee säilykepurkin (josta taitoin terävän reunan pihdeillä), vanhaa lakanaa, liimaa sekä hiukan kartonkia. 

Levitin leveähköllä maalipensselillä liima-vesi -seosta sentti-pari kerrallaan, ja liimasin suurin piirtein sopivan kokoiseksi leikkaamaani lakananpalasta siihen huolellisesti painellen ja silitellen. Prototyypissä käytin pelkästään liimaa, ja se ehkä olisikin parempi, sillä kastuessaan kangas venyy ja siten kupruilee. Toisaalta ainakin tässä tapauksessa liima-veden kuivuttua kuprutkin tasoittuivat. 

Päälle sivelin vielä kerroksen silkkaa liimaa kestävämpää pintaa varten. Koska kangasta jäi "yli" pohjaan ja sisäpuolelle, eikä jälki mitenkään kaunista ollut langanpäineen ja liimaklöntteineen, liimasin peitoksi vielä vähän kartonkia (jota sen hetkisestä majapaikastani onneksi löytyi, ja vielä juuri oikean väristä, kiitos!). Sitten annoin kuivua yön yli, ja voilà, kynä(tai mikä vaan)purkki oli valmis!

Oli ilo nähdä sekä kynät että purkki heti käytössä, ja uskoisin vanhempien arvostavan sitä, että paketista ei paljastunut pelkästään kyniä vaan myös säilytyspaikka niille. Lapsosesta taisi olla ihan hauskaa myös vaan heitellä kyniä ympäriinsä, mutta toisaalta ne taitaa olla helpompi sitten kerätä tuohon purkkiin kuin alkuperäiseen, litteään pakkaukseen.