Haasteen leipä nro 2: Rofanin arkileipä

Sain lainaksi ihanan ruokakirjan, Rakkautta, oliiveja ja timjamia - Hyvän olon ruokaa (Anna Bergenström ja Fanny Bergenström, 2004). Leipäreseptejäkin sieltä löytyi, ja niistä valitsin tänään tehtäväksi Rofanin arkileivän.

Muuten tottelin aika lailla ohjetta, mutta korvasin noin puolet vehnäjauhoista sämpyläjauhoilla. En myöskään voidellut munalla (vedellä vain) enkä ripsotellut siemeniä leivän päälle. Ihan riittävästi jyväsiä minusta tuohonkin versioon tuli. Ruisjauhotkaan eivät kovin karkeita olleet, mutta ei kai se niin tarkkaa ole (?).

Ennen uuniin laittoa. Vähän jännitti, kun se tuolla lailla repeileväinen oli...

...mutta hyvää tuli! (Meni vähän läjään kun maistiaispalat leikkasin.)

Ei se ihan esikuvaansa muistuta, mutta olen silti ihan ylpeä aikaansaannoksestani. Saatanpa tehdä toisenkin kerran!

Leipähommiin liittymättä, toisestakin aikaansaannoksestani olen melkoisen ylpeä. Se kyllä osaltaan on muotoutunut myös murheenkryyniksi. Nimittäin sain kuin sainkin kaupan salaatin uudelleen kasvamaan, mutta siihen on myös ilmaantunut pieniä lentäviä otuksia. Niitä olen ahkerasti päästänyt päiviltä, mutta vähän tuntuu siltä, että kun yhden saa hengiltä, on useampi jo jonossa. Mitenkähän tuon kanssa nyt sitten tekisi. Taitanen sitä vielä hetken säästellä, jos ne ötökät vaikka ihmeellisesti itsestään häviäisi (tuskin...).

Jostain kumman syystä on ollut tänään kovin alakuloinen päivä, jota ei edes uimaliikunta pelastanut. Seuraavaksi ajattelinkin ottaa järeämmät aseet käyttöön, ja syödä (kuten eilenkin) aikaisemmin mainitun opuksen inspiroimana tomu- ja vaniljasokerilla maustettua turkkilaista jogurttia kera pakastemansikoiden. Jos tuolla reseptillä ei turhanpäiväiset angstailut katoa niin jo on perkule.