perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pään suojausta ja räjäyttelyä

Kun pitäisi tehdä oikeita asioita (kuten vaikkapa pohdiskella kuvitteellisesti viljeltyjen kuvitteellisten kasvien kuvitteellista markkinointia, blah), saa helposti aikaan joitain muita asioita. Kuten sen edellisessä postauksessa mainitun palmikkopannan. Tämmöinen siitä sitten tuli:

Ei mulla oikeasti ole noin kovasti otsaryppyjä, vähän oli haastavaa tuo kuvaaminen...

Anteeksi näistä kamalista kuvista, pitäisi ehkä opetella käyttämään jotain kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa (olen käynyt kurssia aiheesta ainakin kolme kertaa, mutta kun ei ole tarpeeksi usein ohjelmistoja käyttänyt, niin autuaasti unohtuneet ovat ne taidot), tai edes malttaa ottaa kuvat päivänvalolla (mutta kun mää tahon heti nyt!). Ei uusi kamerakaan huono ajatus ole, mutta toteutus onkin sitten eri juttu.

Langat ovat jotain 7 veljeksen henkistä harmaata ja vihreää ja käytin nelosen puikkoja. Vihreä ei oikeasti näy sieltä välistä yhtä reippaasti kuin nuo kuvat antamat ymmärtää (eikä meillä noin kirkkaan vihreää pöytäliinaakaan ole, ylempi kuva siis vähän lähempänä totuutta). Ohje oli jo edellisessä postauksessa, mutta tässä se uusiksi.

Sitä (tietysti) vähän muokkasin, reunoissa on vain 2o2n. Ehkä parempi lopputulos olisi tullut kuudella reunasilmukalla, hieman tuota joutuu vetämään korviensa yli, mutta ei se ihan susi ole. (Vähän tuntuu, että kaikkien aikaansaannosteni kohdalla sanon samoin...) Nurjalla puolella nostin ensimmäisen silmukan nurin, joten reunoista tuli erilaiset. Itselle kun tuo "vain" on, niin ei haittaa, tietääpähän seuraavalla kerralla.

Olen kamalan huono tekemään itselleni mitään, edes ruokaa, mutta tänään ylitin itseni ja tuon pannan (eikä pidä unohtaa sitä keskiviikkona valmistunutta myssyä) lisäksi valmistin herkkuaterian, vain minulle! (Siippa kun on tavoilleen hyvin epäominaisesti reissussa ja minä keskenäni kotimiehenä.)

Aikaisemmin reseptiläjää setviessäni vastaan tuli hieman epämääräinen Palak Paneer à la K-L -otsikoitu paperi, ja hetken lappua tavattuani päätin tuon ohjeen toteuttaa. (Ei kai siitä olekaan kuin nelisen vuotta kun tuon ohjeen sain.)

Valmistus sujui suurinpiirtein seuraavasti:
- Pilko 1 punasipuli ja hienonna 2 valkosipulinkynttä (voit pilkkoa tässä vaiheessa valmiiksi myös 200-300g leipäjuustoa)
- Kuullota ne pannulla, lisää tilkka vettä
- Lisää maun mukaan currytahnaa (laitoin itse n. 3 teelusikallista), sekä tilkka vettä
- Mausteitakin voi laittaa jossain vaiheessa (suola, pippuri, chili)
- Lisää pussillinen tai kaksi pakastepinaattia (150g/pss)
- Lisää pilkottu juusto
- Lisää 2-3 desiä maustamatonta jogurttia (Huom! Älä kuumenna kiehuvaksi enää jogurtin lisäämisen jälkeen, sillä jogurtti juoksettuu. Jos niin kuitenkin pääsee käymään, ei hätiä: maku ei muutu, vain rakenne ja ruoan ulkonäkö kärsii.)
- Keitin lisäkkeeksi ohraa, mutta perinteisesti ko. ruoan kanssa toki tarjoillaan riisiä.

Ihanaa kokkareista jogurttia, nam!
Ja huhhuh! Pää räjähti, eikä ihan pikkaisen, kun tuota ensi haarukallisen maistoin. Ai että, ihanaa! Suurkiitos K-L!

Vähän ihmetyttää, etten vieläkään ole kyllästynyt näihin vahvasti maustettuihin, itämaishenkisiin ruokiin. Luulisi kevään pikku hiljaa koittaessa mausteidenkin miedontuvan. Chai ei tosin enää niin kovasti maistu, kun sitä olen tässä kolmisen kuukautta päivittäin juonut, ehkäpä tuo ruokapuoli seuraa pikku hiljaa perästä.

Tulisi jo kesä, uudet perunat ja kevätsipuli!

2 kommenttia:

  1. Hahaa, meikkiksen suomalais-intialainen gourmet valloittaa maailmaa! Mutta vähänkö on hyvvää, viimeks toissapäivänä tuota taas tein; tosin tällä kertaa pinaatin lisäksi käytin kotoisasti myös pakastettua nokkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa valloittaakin, on se niin namia! Ja helppoa! Mulla on vaan kuivattua nokkosta, mutta miksei sitäkin vois vaikka pinaatin kans 50-50 -suhteessa kokeilla. Juu-u!

      Poista