Aarteita

Kesällä taisin mainita eräästä talosta täällä kotiseudullani, jonka uumenista voi löytää yhtä sun toista.

Tällä kertaa jostain olivat vastaankävelleet nämä kaverukset ja juuri minun koossani! Sovittiin serkkutytön kanssa, että voidaan pitää näitä vuorokuukausin (minä sain heinäkuun), mutta ensin ne pitää kunnolla rasvata. Harmillisesti olen jo mummon saapasrasvan vienyt, joten nämä saavat odottaa käyttöön pääsyä Tampereelle asti. Kyllä ilostuin, nyt kenkäkokoelmani on melkein täydellinen.

Muuten kotopuolen jouluilu on sujunut melko rauhallisesti ja hyvin epäperinteikkäästi. Olen ajanut paljon autolla ja kamalasta kelistä huolimatta pärjännyt hyvin. Olen myös rikkonut ja korjannut yhden tuulilasinpyyhkijän, maalannut kaappeja ja pari listaa (siivouksen ohessa on kuulemma sama vähän remontoidakin), rapsutellut koiria ja kissoja ja paria lastakin.

Olen myös pohtinut, mitä ihmettä me täällä oikein tehdään kun päivä pimenee ennen puolta neljää ja auton ikkuna muuttuu parin tunnin ajossa ravasta ruskeaksi. Ja muistanut sitten miksi, kun maa vaalenee ja kimaltelee auringossa, ja puut ovat hauraan huurteen peitossa.