(Ehkä saatoin mennä tässä jo vähän liian pitkälle, vaikka myönnettäköön, ettei alla kuvattuun sattumukseen niinkään välttämättä vaikuttanut penninvenyttäminen, vaan ennemminkin nyt-heti-valmiiksi-tämä -asenteeni, joka pakottaa usein käyttämään vain nyt-heti -saatavilla olevia materiaaleja.)
JOULUKULUISSA PIHISTELYÄ TILLIN TAPAAN
(eli näin paketoit postilähetyksen)
Tee kaikki lahjat itse, tietysti. Näin säästät selvää rahaa. Lopputuloksen epämääräisyyden voi aina kuitata tokaisten "onpahan ainaki ite tehyn näkönen!"
(Muista, että pienet rutut, nirhaumat ja väärät nimet vois helposti peittää leikkaamalla ja liimaamalla päälle toisesta paperista palan! Tähän tarkoitukseen myös pienemmät käytettyjen lahjapapereiden palaset kannattaa säästää.)
Varsinkin jos sisällä on jotain kosteusherkkää, voi lahjan pakata muutamaan kertaan käytettyyn leipäpussiin. Myös hedelmäpussit käyvät, joskin ovat herkempiä rikkoutumaan.
Päällykseksi käy hyvin esimerkiksi paperinen hedelmäpussi, mutta myös niitatun lehden aukeamat. Tolkun ihminen ei tietenkään tilaa mitään lehtiä, mutta aika usein kuuluu kuitenkin ammattiliittoon. Sen lehdyköistä kääräisee paketille hienot kuoret! (Sanomalehtikin käy, mutta sopinee paremmin arkisempiin lähetyksiin.)
Nyt paketti on melkein valmiina lähtöön, ja on aika kaivaa kuvetta, sillä postilähetyshän se maksaa - ellei ole yhtä säästäväinen kuin minä!
Parhaimmassa tapauksessa (kuten minulle pääsi käymään) saattaa nimittäin löytää vielä jostain jemmasta kertaalleen käytettyjä, mutta leimaamattomia postimerkkejä!
Saitaa joulua! Eikun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti