Savusukelluksella

Noin viikko takaperin kylään saapui ystävä, puki ylleen esiliinan ja ryhtyi pöllyttämään jauhoja ympäri keittiötä. Olimme sopineet kvinoa-karjalanpiirakkatreffit, ja mainiosti ne olisivat menneetkin, ellei... (Siitä lisää myöhemmin.)

Piirakoiden idea saatiin Ekoloinen-blogista. Tykkään karjalanpiirakoista kuin hullu puurosta, mutta riisiä vierastan. Kaapissani oli myös joskus heräteostoksena hankittu pussinpohjallinen kotimaista luomukvinoaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

KVINOA-KARJALANPIIRAKAT (n. 30 pienehköä piirakkaa)

Täyte:

reilu 2 dl kotimaista kvinoaa

noin 7 dl punaista maitoa

suolaa

Kuori:

1,5 dl kylmää vettä

2 dl ruisjauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

Voiteluun:

voita

maitoa

1. Huuhtele kvinoa huolellisesti ensin kylmällä ja sitten lämpimällä vedellä. Oma lävikköni on sen verran suurisilmäinen, että apuna käytettiin harsoa.

2. Lämmitä maito, lisää kvinoa ja suola. Keittele 10-15 minuuttia ja varo polttamasta pohjaan (aina se vähän palaa kuitenkin). Huomaat kyllä kun kvinoa alkaa puuroutua. Nestettäkin näköjään olisi voinut lisätä, eihän me sellaista hoksattu.

3. Sekoita kuoren ainekset ja vaivaa tasaiseksi.

4. Pyöritä taikina pötköksi ja leikkaa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

5. Pyörittele palat palloiksi ja kauli/painele lituskoiksi. (Pastakone olisi oikein hyvä tässä.) Huom: Taikina kuivuu nopeasti, joten täyttämättömät kannattaa säilyttää kelmun tai liinan alla.

6. Lusikoi kuoren päälle sopiva määrä puuroa ja rypytä reunat. Karjalainen kämppis neuvoi, että liikkeen pitäisi olla enemmän liukuva kuin nostava. Video-ohjeet auttoivat meitä poloisia myös, ja ihan oltiin ylpeitä aikaansaannoksistamme!

7. Paista 275 asteessa n. 15 minuuttia. HUOM: Ylimääräisestä taikinasta ei voi tehdä näkkäriä, ei ainakaan 275 asteessa. Kannattaa myös muistaa, että palamisesta aiheutuu usein savua, kannattaa siis asetella jakkara jo valmiiksi palovaroittimen alle ja löysätä ikkunoiden salvat.

8. Voitele valmiit piirakat sulan voin ja maidon seoksella.

9. Syö ja savusukella!

Enpä muista polttaneeni mitään noin pahasti ainakaan sitten noin-vuoden -98, kun ystäväni kanssa paahdoimme leipiä paahtimessa aivan liian kauan. Mutta hyvähän se vain on, että välillä mokaa, eipähän tule ylpistyneeksi! Parin päivän tuulettelun jälkeen asuntokin on entisensä.

Piirakat itsessään menevät kategoriaan nojoo. Ei niissä varsinaisesti vikaa ollut, mutta en vain taida niin kovin kvinosta perustaa. Suosittelen kyllä kokeilemaan, mikäli piirakat maistuvat, helppoahan niiden teko kumminkin on.