maanantai 16. joulukuuta 2013

Aurinkoa!

En ole idätyksen tai versotuksen ammattilainen, mutta hulluhan sitä olisi jos ei kokeilisi, niin terveellisestä tavarasta on kyse. Ja on ihanaa saada työntää sormensa (no lähinnä sormenpäänsä) multaan ja nähdä vastasyntynyttä vihreää tähän aikaan vuodesta! Nämä pikkuiset saivat alkunsa kuorituista auringonkukansiemenistä.

VERSOTUS sujuu jotakuinkin seuraavasti (kertoo Kasvisruutukokki):
  • Idätä siemeniä pari päivää eli:
    • Huuhdo siemenet hyvin, liota yön yli, huuhtele ja laita idätysastiaan tai purkkiin, jonka suulle on viritelty harso tai muu veden läpäisevä kangas.
    • Vahingoittuneet ja turpoamattomat siemenet kannattaa poistaa, tyyli on vapaa.
    • Idut kasvavat parhaiten pimeässä, joten purkkia kannattaa säilyttää esim. astiankuivauskaapissa, jolloin myös ylimääräinen vesi pääsee valumaan astiasta helposti pois.
    • Huuhtele huolellisesti 2-3 kertaa päivässä ja valuta hyvin.
    • Auringonkukansiemenille riittää vuorokauden idätys. Omani ehtivät kasvaa vähän turhan suuriksi, vaan eipä se niin nöpönuukaa ole.
  • Levitä alustalle 2-3 senttiä multaa, kastele hyvin ja levitä idut mullan päälle.
  • Pane astia pimeään tai peitä se ja säilytä näin pari päivää.
  • Ota peite pois ja siirrä astia valoon kunnes versot ovat kasvaneet (noin kolme päivää). Suihkuttele päivittäin.

Osa versoista päätyi Aurinkopestoon, joka ei ole ulkonäöltään erityisen kaunista apetta (varsinkaan tummentuessaan), mutta varsin terveellistä. Tein peston harvinaisen tarkasti ohjetta noudattaen, korvasin vain agavesiirapin hunajalla ja jätin sitruunankuoret pois. Laitetaas vielä muistiin mitä tuli tehtyä.

AURINKOPESTO

1 dl auringonkukansiemeniä liotettuna (vähintään yön yli)
reilu nippu auringonkukanversoja
1 dl kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
ruususuolaa
hunajaa
sitruunanmehua

Valuta liotetut siemenet. Sekoita kaikki ainekset (paitsi versot) sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Sekoita joukkoon versot ja surauta muutama sykäys sauvasekoittimella, kunnes versot hienontuvat joukkoon.

Tällaisenaan pesto toimi ihan hyvin dippikastikkeena, mutta pastan (eli makaronin) joukkoon lisäsin vielä valmista punaista pestoa sekä pari paloiteltua aurinkokuivattua tomaattia.

Vaikka pesto aivan makoisaa olikin, huomasin tunkkaisen sivumaun, jolle en oikein lämmennyt. Liekö se siementen ominaispiirre vai tottumattomuusasia. Siemeniä mieluusti söisin, mutta yleisesti haluaisin ruokani olevan myös makuhermojani hellivää. Ehkä täytyy kokeilla auringonkukan sijaan jotain muuta seuraavaksi, tuo Keittiökameleontti-blogi vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja innostavalta, sieltä varmasti apuja löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti