torstai 2. tammikuuta 2014

Lätkässä ja pihkassa

(Meillä päin kyseistä olotilaa kuvailtiin myös niin kauniisti kuin kusessa, mutta sen jätin tuosta otsikosta kuitenkin pois.)

Olen siis ihastunut ja hullaantunut, korviani ja varpaitani myöten! Mies on jännittävä, komea, älykäs, hauska, herkkä - ja fiktiivinen. Kuvio on minulle tuttu vuosien takaa, ja aikojen saatossa olen ehtinyt huokailla yhden jos toisenkin tv:stä tutun perään.

Ihailuni kohteina ovat olleet mm. Prätkähiirten Turbo (se ruskea ja Wikipedian mukaan "ryhmän viisain ja älykkäin" - ilmankos!), Roswellin Michael ja Angelin Buffystakin tuttu nimikkohenkilö, uusimpia itsestäänselvyyksiä (kuten vaikkapa Gossip Girlin Chuck ja True Bloodin Eric) tämän enempiä mainitsematta.

(Näin välihuomiona, tv-suosikkini eivät taida olla mistään katu-uskottavimmasta päästä...)

Kuva täältä. (Ei muuten ollut läheskään hämmentävin tämä kuva ei-virallisista.)
S01E09 - ei muuta sanottavaa. Paitsi taustamusiikiksi suosittelen "alkuperäistä" kappaletta.

Jaa morjens! Huhhuh. Voisikin katsoa Roswellia ja Angelia tässä joskus taas pitkästä aikaa.

Vaan ei se tämän hetkinen unelmien mies aikaisempia huonommaksi jää.


Aijjettä. Jonny Lee Miller Sherlock Holmesina on ollut viime aikoina monen ikävän päivän pelastus, päivieni valo ja iltojeni ilo. Innostuin sarjasta vasta toisella tuotantokaudella ja niinpä olen nyt katsellut ensimmäistä läpi uusia jaksoja odotellessani.

Olen ihan höpsönä sarjoihin, joissa (kauniiden miesten lisäksi) mies-naispäähenkilökaksikon välillä ritisee ja kipunoi, mutta mitään ei (muka) kuitenkaan koskaan tapahdu. Elementary on tästä mainio esimerkki, ja siten tämän hetken ehdoton tv-suosikkini. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti