Lauantaita ja lapanen

Lauantait ovat tässä taloudessa olleet varsin hulinaisia pari viikkoa. Viime viikon lauantaina kutsuin Mrrrttakerhon koolle, teemanamme aarrekartta. Olen haaveillut aarrekartta-kerrasta jo kerhon alkuajoista saakka, ja nyt viimein sain asian käytännön tasolle asti. Kaikki eivät olleet ideasta aluksi kovin innostuneita, mutta upeita kollaaseja saimme aikaan.

Tuossa tämänkertainen aikaansaannokseni. (Muista teksteistä saanee selvän, alaoikealla Wagner sanoo "Älä oikuttele nainen!") Jännittävää, miten erilaisia teemoja karttoihin tulee joka kerta, viimeksi olin tehnyt kartan noin kuukausi aiemmin, ja se näytti jokseenkin toisenlaiselta.

Olen tehnyt ensimmäisen karttani joskus 15-vuotiaana, harmillisesti se ei taida olla enää tallessa. Sen jälkeen karttoja on tullut väsäiltyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Hauskaa, innostavaa ja voimia antavaa puuhaa! Neljän tunnin leikkaa-liimaa-ilta meni hujauksessa, kun kaikki uppoutuivat työhönsä. Ohjeita aarrekartan tekemiseen on vaikka kuinka, mutta me teimme Mrrrttiksen toimintaperiaatteen mukaisesti työt hyvin vapaalla otteella.

Ohjeistin leikkaamaan lehdistä talteen kaikki syystä tai toisesta puhuttelevat kuvat ja tekstit, sen kummemmin pohtimatta. (Tarjolla oli myös kyniä, vesivärit ja siveltimiä sellaista välineistöä kaipaaville Mrrrtoille.) Kun silppua oli sopivantuntuinen pino, ryhdyttiin sitä perkaamaan ajatuksen kanssa ja valittiin lopulliseen työhön tulevat, kaikista osuvimmat palaset.

Lopputulos voi olla myös vaikka sen hetken tunnelmakartta tai voimataulu tai ihan vaan kiva kollaasi, jos unelmien ajattelu tuntuu vaikealta tai niitä ei jostain syystä haluta jakaa oman pään ulkopuolelle.

Eilen sitten kodissamme piipahti porukkaa kirppariostoksilla. Kämppis houkutteli minut vuokraamaan kirppispöydän, ja koska hinnoittelu on niin tympeää, päätettiin pitää ystäville esikarsintamielessä kotikirppis. Ja tietysti tarjolla piti olla lumppujen lisäksi muutakin, joten kanssa-asukki teki herkkubravuuriaan sienipiirakkaa ja minä kokeilin siipiäni raparperipiirakan kanssa. Hyviä olivat! Raparperipiirakan ohje Hellapoliisilta, oma pienennetty versioni alla.

RAPARPERIPIIRAKKA

2 munaa
n. 2 dl sokeria
50 g voita
n. 1 dl maitoa (käytettiin soija-)
n. 2 ½ dl vehnäjauhoja
1,25 tl leivinjauhetta

pinnalle n. 3 dl raparperin paloja ja ripaus sokeria

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. 2. Lisää kuivat aineet (sekoita ensin keskenään jos jaksat). 3. Lisää sula voi sekä maito ja sekoita. 4. Laita vuokaan ja ripottele pinnalle lähes sulat raparperin palat ja sopivasti sokeria. 5. Paista +225 asteessa n. 20 minuuttia. (Pidin kiertoilmalla 200 asteessa lähemmäs puoli tuntia. Tikku kertoo, kun on valmista!)

Olin vähän huolissani haittaako raparperin palojen runsas kosteus, vaan ei, mehevöitti piirakkaa oikein mainiosti. Vaniljavaahdon kera piirakka maistui varsin kesäiseltä.

Huh hulinata, vaan kivaahan se on kun tapahtuu. Nyt kuitenkin keskityn vain puikkojen kilistelyyn, sillä sain keskiviikkona lapastilauksen. Viime talvena askartelemani huivi kun kuulemma oli lapaskavereita vailla.

Melkein puolet jo takana!