Meno ja mekkala on tällä erää seuraavanlainen: pakkaaminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen myös onnistunut välttelemään kyseistä toimintaa tehokkaasti vaihtoehtoisin toiminnoin kuten nauttien herkullisista vohveleista Tesomalla, vaihtaen neniä yksivuotiaan kummipoikani kanssa sekä houkutellen kämppiksen ravaamaan kanssani Kaupin pimeitä lenkkipolkuja.
 |
| Kuva täältä. Minulle on tulossa muuttoavuksi kolme kappaletta entisiä poikaystäviä... |
Muuttaessani tähän asuntoon neljä kuukautta sitten en tuonut muassani ainuttakaan banaanilaatikkoa. Nyt niitä on täynnä jo viisi eikä loppua näy. Käsityskykyni rajat ovat ylittyneet roimasti yrittäessäni pohtia, miten tavaranmäärä on voinut näin eksponentiaalisesti lisääntyä (ainoa selitys on, että fyysinen omaisuuteni muuttuu öisin laumaksi kaneja, ja kaikkihan tietävät mikä on kanien lempipuuhaa).
Pakkaamisen ja sen välttelyn ohessa yritän syödä ruokakaappejani tyhjemmiksi (lautaseltani löytyi tänään kaali-purjo-oliivi-feta-tomaattisose -hässäkkää perunoiden kera - oli hyvää, uskokaa tai älkää) ja urakoin loppuun kirjastosta lainattua Vish Puri -romaania, jotten vaan sitä muutossa hävittäisi. Lainastosta hallussani on myös Jungin Symbolit, mutta sen urakalla ahmiminen taitaa olla hölmöläisten hommia, jääköön se siis odottamaan parempaa lukuhetkeä.
Olo on jokseenkin kaoottinen, mutta hyvällä tavalla. Olisi jo lauantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti