sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Suvantovaiheessa

Olen ollut viime päivät jokseenkin pysähtyneessä tilassa monen asian suhteen.

Pakkaset veivät mennessään innostuksen villapökien loppuunsaattamiseen, sukkien eteneminen tyrehtyi oletettua haastavampiin tiimalasikantapäihin ja lukemispuolella olen jumahtanut erääseen Martin Beck -romaaniin, jota en saa luetuksi, mutten halua jättää keskenkään.

Musiikkiosastolla soi edelleen Phil Collins (tosin kaverikseen se on saanut uutuuden vuodelta 1969: Portobello Explosion - We Can Fly) ja tv-viihteenä on jatkanut Roswell. Ruokapuoli on ollut hyvinkin kuhan-nyt-jotain-että-hengissä-pysyy -osastoa.

Syy tähän kaikkeen on ymmärrettävä: remontti. Vaikka tuollainen pikku pintaremppa ei järin raskasta olekaan, vie se voimat kuitenkin sen verran hyvin, ettei ihmeisiin enää iltaisin kykene. Tällä viikolla torstai on ollut ainoa päivä kun en tulevassa kodossani ole käynyt jotain puuhailemassa, ja pian pitäisi mennä taas (tosin tällä kertaa vetämään vihoviimeinen maalikerros, hip ja hurraa!).

Hieman alkupisteen jälkeen: nuhjuinen, epämääräisesti värjääntynyt ja yksinkertaisesti ruma tapetti, vähän on jo tutkittu, mitä alta löytyy.
Tapettikerrosten alta paljastui huokolevyseinä, voi huoh.
Pohjamaalia meni useahko litra.
Armas toveri K saa avustaan palkinnoksi löylyt Rajaportilla ja aterian Pulterissa, noinkohan tuosta tulee jokakeskiviikkoinen perinne...
Mutta kuten sanottua, remontti on jo kovasti loppusuoralla, joten pian on taas aikaa ja energiaa keskittyä muihinkin juttuihin. Ainakin tehtävänä olisi (keskeneräisten lisäksi) yksi viljelysuunnitelma, jota pääsen myös ensi kesänä toteuttamaan. Hip ja hurraa sillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti